Väitöskirjatutkijan mielestä kielitaitovaatimukset ovat liian matalalla.
Jos lääkäri osaa huonosti suomea, muun hoitohenkilökunnan työt lisääntyvät.
Maahanmuuttajalääkärien suomen kielen taidoissa on puutteita, eikä kielen osaaminen ole aina riittävällä tasolla, sanoo syyskuussa lääkärien kielitaidosta väittelevä Maija Tervola (Kaleva 9.7.). Hänen Tampereen yliopistoon tekemänsä tutkimus on ensimmäinen tutkimus koulutuksensa jälkeen Suomeen muuttaneiden lääkärien kielitaidosta.
Tutkija käytti aineistonaan muualla kuin Suomessa koulutettujen lääkärien laillistamiskuulusteluita. Hän haastatteli terveydenhuollon henkilöstöä ja käytti potilassanaston tuntemusta mittaavia testejä.
Väitöstutkijan mielestä lääkärien kielitaitovaatimukset ovat liian matalalla. Vaatimusten mukaista kielitaitoa voi luonnehtia toimivaksi peruskielitaidoksi. Tutkijan mukaan vaadittavan tason pitäisi olla korkeampi eli tasolla, jota hän vertaa lukion lopussa kertyneeseen englannin kielen taitoon.
Maahanmuuttajalääkärien kielitaitovaatimusten matala taso on ollut laajalti tiedossa. Asialle ei ole tehty mitään. Toivottavasti väitöskirjatutkimuksen tulos saa aikaan muutoksen, joka yltää sairaaloihin ja terveyskeskuksiin asti.
Lääketieteen terminologia on vaikeaselkoista ja lääkärin ja potilaan käsittelemät asiat usein niin monimutkaisia, että kommunikaatiossa voi olla pulmia suomea puhuvienkin välillä. Usein lääkärin on pystyttävä yksinkertaistamaan asioita äärimmilleen, jotta hän saa potilaan ymmärtämään, mistä on kysymys. Joskus yhteisenä kielenä toki voi olla esimerkiksi englanti. Sen käytön pitäisi kuitenkin johtua asiakkaan eikä lääkärin kielitaidon puutteesta.
Lain mukaan terveydenhuoltoalan ammattilaisen kielitaidon pitää olla riittävä työtehtävään. Määritelmä jättää liian paljon tilaa tulkinnoille. Valviran asiantuntija korostaa laisäädännössä mainittua työnantajan vastuuta kielitaidon varmistamisessa. Järkevämpi ja tehokkaampi tapa varmistaa asia olisi kuitenkin vaatimusten kiristäminen ja tietenkin myös niiden valvonta.
Jos lääkäripulan kanssa painivan pienen terveyskeskuksen pelastajaksi on tarjolla kehnosti suomea puhuva ulkomailta tullut lääkäri, voi olla että riittävän kielitaidon määritelmä venyy pitkälle, jos sitä ei ole ennalta määrätty ja taitoa testattu.
Lääkärin huono kielitaito on uhka potilasturvallisuudelle. Väärinkäsityksiin ei ole varaa, kun kyse on ihmisten terveydestä. Kielitaidon puutteet teettävät myös paljon lisätyötä muutenkin kuormitetulle muulle henkilöstölle. He ovat välimiehinä potilaan ja lääkärin välissä ja joutuvat selvittämään ja tarkistamaan, mitä lääkäri oikeasti tarkoittaa. Terveydenhuollon asiakkaan pitää pystyä luottamaan, että häntä hoitavat ihmiset ymmärtävät, mitä hän puhuu.
Kieliongelmat ovat haaste myös muualla terveydenhuollossa. Asiakkaiden kielten kirjo on valtava, ja kieliongelmista huolimatta kaikkien pitää saada tarvitsemaansa hoitoa. Usein terveydenhuollon henkilöstö joutuu turvautumaan tulkin apuun. Sitä pitää olla saatavilla vaikka puhelimen avulla.