Helsinki
Tämänkertaisen Maj Lind -pianokilpailun finaalissa riitti ihasteltavaa, sillä kisan kansainvälistäminen toi Finlandia-talon lavalle joukon taitavia, eri tyyleillä soittavia pianistilupauksia eri puolilta maailmaa. Suomalaisista finaaliin ylsi kaksi pianistia, Juho Pohjonen ja Janne Ahonen. Loppukilpailua Finlandia-talossa säestivät Helsingin kaupunginorkesteri ja Radion sinfoniaorkesteri kapellimestareinaan John Storgårds ja Hannu Lintu.
Konserttofinaaliin saattoi poikkeuksellisesti valita ainoastaan 1900-luvulla sävelletyn teoksen, joten suuret romanttiset pianokonsertot eivät tällä kertaa kuuluneet kisan ohjelmaan.
Välillä kuulumattomiin
Vuonna 1980 syntynyt, kahdeksanneksi sijoittunut Mei Yi Foo oli valinnut finaaliin Sergei Rahmaninovin neljännen pianokonserton. Hänen tulkintansa konsertosta jäi pienieleiseksi, vaikka teknistä taituruutta on jo ehtinyt kertyä. Kuuluvuus- ja sointiongelmat vaivasivat myös. Saman konserton oli valinnut ranskalainen, niin ikään 1980 syntynyt Sarah Tysman, joka sai instrumentin soimaan Foota huomattavasti paremmalla kvaliteetilla. Kuudenneksi sijoittuneen Tysmanin soitossa oli syvyyttä ja soinnin jaloutta, mutta väsymys pääsi yllättämään ja kommelluksia sattui. Helsingin kaupunginorkesteri jyräsi ajoittain kuulumattomiin sekä Foon että Tysmanin.
Pianon maagi ja lyyrikko
Ennakkosuosikin paineet hienosti kestänyt, kisassa voittajaksi selviytynyt italialainen Alberto Nosè ratkaisi kisan edukseen soittamalla emotionaalisesti hallitun Béla Bártokin hurjan, outojen näkyjen sävyttämän toisen pianokonserton. Nosèn pianismia leimasi helppouden tuntu sekä briljantti tekninen virtuoosisuus. Jos vuonna 1979 syntynyttä Nosèa luonnehtii pianon maagiksi, ranskalaista, kolmanneksi sijoittunutta Pierre Mancinelliä voisi sanoa instrumenttinsa lyyrikoksi. Mancinelli oli valinnut ohjelmistoonsa Maurice Ravelin värikylläisen konserton vasemmalle kädelle. Kypsän, levollisen tulkinnan esittänyt Mancinelli soljutti Steinwaysta esiin helmeileviä sointimassoja, eikä kuuluvuusongelmia juuri ollut. Japanilaisen vuonna 1982 syntyneen Kotaro Fukuman tulkinta samasta Ravelin konsertosta ei sen sijaan hehkunut värikylläisenä, vaan Fukuma nosti tulkinnassaan esiin teoksen rytmiset elementit. Iskevä ja täsmällinen soittotapa toivat kisassa toisen sijan.
Tiu tulkitsi varmasti
Kisan vanhimman osanottajan, filippiiniläisenAlbert Tiunviides sija oli konserttofinaalin perusteella pettymys, sillä vuonna 1969 syntynyt Tiu tulkitsi Samuel Barberin pianokonserton varmoin, hallituin ottein ja sai instrumentin soimaan vivahteikkaasti. Kisan suomalaiset osanottajat esiintyivät finaalin viimeisinä. Sekä vuonna 1981 syntynyt Juho Pohjonen että 1984 syntynyt Janne Ahonen selviytyivät osuuksistaan kiitettävästi. Pohjonen osoittautui valitsemassaan Sergei Prokofjevin viidennessä konsertossa pelottomaksi huimapääksi, joka sähköisti tunnelman Finlandia-talossa. Pohjonen sijoittui parhaana suomalaisena neljänneksi. Janne Ahosen meno Paul Hindemithin konserton parissa oli nuoruuden hienoisesta kulmikkuudesta huolimatta rentoa ja lupaavaa. Ahonen sijoittui kilvassa seitsemänneksi. Kilpailun ensimmäinen palkinto on suuruudeltaan 20 000 euroa, ja kisan kaikki finalistit palkittiin. Lisäksi tuomaristo jakoi kaksi erikoispalkintoa. Ne menivät venäläiselleAleksandre Pirojenkollesekä Kotaro Fukumalle, joka sai toisen sijansa lisäksi tunnustuksen parhaasta suomalaisen teoksen tulkinnasta.