Kirjoittaja on seismologi, joka työskentelee Oulun yliopiston Sodankylän observatoriossa.
Sumatran saaren länsipuolella tapaninpäivänä sattunut maanjäristys on yksi pahimmista luonnonkatastrofeista. 9,0 richterin asteikon järistys on yksi voimakkaimmista viimeisen sadan vuoden aikana. Suurten tuhojen syynä ei ollut vain järistyksen voimakkuus, vaan sen aiheuttama tsunami, hyökyaalto.
Tsunamit saavat alkunsa merenalaisista maanjäristyksistä, voimakkaista tulivuorenpurkauksista, maanvyörymistä tai mereen iskeytyvistä meteoriiteista.
Valtaosa järistyksistä syntyy kapealla alueella Tyynenmeren ympärillä. Aluetta kutsutaan Tyynenmeren tulivyöhykkeeksi, sillä maanjäristysten lisäksi siellä sijaitsee suurin osa maailman toimivista tulivuorista.
Laatat hankautuvat
jatkuvasti
Maapallon kiinteä kivikehä eli litosfääri koostuu muutamasta suuresta laatasta ja lukuisista pienistä mikrolaatoista, jotka liikkuvat jatkuvasti, lähentyvät tai erkanevat, maan vaipassa olevien konvektiovirtauksien vaikutuksesta.
Alueilla, joilla valtamerilaatta ja mannerlaatta lähentyvät, valtamerilaatta työntyy hitaasti muutaman senttimetrin vuosivauhtia mannerlaatan alle. Prosessia kutsutaan subduktioksi ja vastaavaa laattojen kohtausaluetta subduktiovyöhykkeeksi. Tavallisesti merenpohjan kohtausalueella muodostuu pitkä, jopa tuhat kilometriä pitkä siirros ja syvänne.
Lähentyvien laattojen liikkeen seurauksena kohtausalueen ympärille kerääntyy jännite-energiaa. Kun jännityksen voima ylittää laattojen välisen kitkan, laatat liikahtavat äkillisesti ja kerääntynyt energia purkautuu muutamissa sekunneissa maanjäristyksenä.
Maanjäristyskeskuksien syvyys kohtausalueella vaihtelee muutamasta kilometristä jopa 700 kilometriin. Matala ja voimakas maanjäristys voi aiheuttaa muutaman metrin pystysuoran liikkeen siirroslinjalla ja sen ympärillä. Tapahtuman seurauksena järistyksen energiaa siirtyy yläpuolella olevan vesimassaan, mikä aiheuttaa tsunami-aallot.
Subduktiotyyppinen litosfäärilaattojen liike, eli Intian laatan työntyminen kohti Euraasian laattaa ja sen työntyminen Euraasian laatan reunassa olevan pienen Burman laatan alle aiheutti käytännössä maanjäristyksen 26. joulukuuta.
Kolmessa päivässä
noin 140 jälkijäristystä
Pääjäristyksen jälkeen kolmen vuorokauden aikana tapahtui noin 140 jälkijäristystä. Jälkijäristysten keskukset muodostavat laajan jälkijäristysalueen.
Yhdysvaltain geologisen tutkimuskeskuksen alustavan arvioinnin mukaan järistys tapahtui nopeasti etenevänä repeämänä pitkin laattojen välistä siirrosta. Repeäminen kesti noin 220 sekuntia eli lähes neljä minuuttia.
Repeämäalue oli pohjois-eteläsuunnassa noin 1 200 kilometriä pitkä, maankuoren sisällä noin 100 kilometriä leveä ja se ulottui noin 30 kilometrin syvyyteen. Sen aiheuttama merenpohjan pystysuoran liikkeen suurin vaihteluväli oli noin 5 metriä. On arvioitu, että laattojen välisessä repeämässä Intian laatta liikahti noin 15 metriä Burman laatan alle.
Maanjäristyksiä ja niiden aiheuttamia hyökyaaltoja ei voi nykytietämyksen avulla ennustaa, mutta tunnetuilla subduktiovyöhykkeillä niitä on mahdollista ennakoida ja niihin on mahdollista varautua.
Alaskan suuren maanjäristyksen jälkeen Tyynenmeren alueella on ollut toiminnassa tsunamivaroitusjärjestelmä. Jos sellainen järjestelmä olisi olemassa Intian valtameren alueella, Sumatran maanjäristyksen seuraukset eivät olisi niin tuhoisia.