George W. Bush jatkaa Valkoisessa talossa toisen nelivuotiskauden, mutta vaalien jäljiltä pahoin repeytyneen Yhdysvaltain eheytys on hyvin vaikea tehtävä John Kerryn vetoomuksesta huolimatta.
Yhdysvaltain presidentinvaalit jättivät jo toisen kerran peräkkäin jälkeensä syvän hämmennyksen. Kuten neljä vuotta sitten, tälläkään kertaa voittaja ei ratkennut normaalisti vaali-iltana. Tulos jäi jälleen kerran riippumaan yhdestä osavaltiosta, joka Floridan sijaan oli nyt Ohio.
Viimeksi George W. Bush päätyi presidentiksi, vaikka sai koko maassa vähemmän ääniä kuin kilpailijansa Al Gore. Lopullisesti vaalivoittajan ratkaisi korkein oikeus, ja kaikki oli kiinni vain muutamasta sadasta äänestä.
Nyt Bush voitti koko maan enemmistön yksiselitteisesti, yli kolmella ja puolella miljoonalla äänellä. Myös Ohiossa hänen etumatkansa oli niin suuri, että Valkoinen talo julisti varhain aamulla paikallista aikaa Bushin voittajaksi. John Kerry tunnusti häviönsä puhelimessa Bushille illalla Suomen aikaa, muutaman tunti ennen kuin presidentti puhui voittajana kansalle.
Vaaliyönä jäivät amerikkalaisten tunteet purkautumatta. Äärimmäisen tiukka ja kansakuntaa repinyt vaalitaistelu näytti päättyvän ratkaisemattomaan. Tilanne olisi voinut jatkua epäselvänä päiviä, jopa viikkoja, ennen Ohion tulosten lopullista selviämistä. Parissa muussakin osavaltiossa tulosten saanti jumiutui.
Demokraatit tarrasivat aikansa oljenkorteen, vaikka Bushin voitto Ohiossa tuntui ilmeiseltä. Vaaliyön ratkaisevat hetket muuttuivat näin epämääräiseksi odotteluksi ja jossitteluksi.
Kerry puhdisti ilmaa myöntämällä lopulta rehdisti tappionsa ja puhumalla myöhään illalla kansallisen yhtenäisyyden tärkeydestä. Hän vetosi myös äänestäjiinsä, jotta he unohtaisivat katkeruuden tunteensa. Siitä huolimatta on selvää, ettei kiihkeä vaalitunnelma purkaudu kansalliseksi yhtenäisyyden tunteeksi. Haavojen nuoleminen kestää kauan.
Ulkoapäin katsoen näyttää siltä, että Yhdysvaltain vaalijärjestelmässä on paljon korjattavaa. On vaikea käsittää, kuinka ääntenlaskennan jälkeenkin osavaltiossa voi olla satojatuhansia äänestyslippuja, joita ei heti voitu ottaa huomioon. Jos miljardin ihmisen Intia saa vaaleissaan nopeasti yksiselitteisen tuloksen, kuinka siihen ei kyetä Yhdysvalloissa? Tuntikausien jonot kertovat myös pahoista ongelmista.
Vaikutelma vaaleista on kaksijakoinen. Toisaalta korkea äänestysinto kertoo siitä, että äänestäminen koettiin hyvin tärkeäksi. Toisaalta vaalijärjestelmän puutteet ja tuloslaskennan ongelmat saivat aikaan sen, etteivät vaalit näyttäneet demokratian riemuvoitolta. Repivä oikeustaistelu sentään vältettiin.
Näistä syistä Valkoisen talon isäntänä jatkava Bush ei mitenkään voi olla kansakuntaa kokoava hahmo. Hän on pitkään vain puolen Amerikan presidentti. Toinen puoli tuntee katkeraa pettymystä ja epäluottamusta, osa ehkä jopa vihaa. Kärjekäs vaalikampanja jakoi kansaa, eivätkä vaalit pystyneet Yhdysvaltoja eheyttämään. Ei sitä olisi tehnyt Kerrynkään voitto.
Pettymys on erityisen syvää demokraattien joukoissa: kansan syvät rivit ryhmittyivät sittenkin Bushin taakse. Republikaaneilla taas on Bushin voiton varmistuttua takanaan koko värisuora, Valkoinen talo ja kongressin molemmat kamarit. Näissä oloissa nykyinen hallinto pystyy ajamaan omaa linjaansa määrätietoisesti ja tarvittaessa voimalla.
Bushin vastustajille se tietää tuskallista nelivuotiskautta. Presidentiltä on nyt lupa odottaa sen takia kädenojennusta vaalit hävinneelle kansakunnan puolikkaalle.