Suomen vaikeudet pahenevat, jos maahan ei saada lisää yrittäjähenkeä ja riskinottohalua. Näin viestii Sitran tuore raportti. Asenteiden muutos pitäisi saada liikkeelle nopeasti.
Itsenäisyyden juhlavuoden rahasto Sitra julkisti torstaina laajan valmistelijajoukon näkemyksiin perustuvan raportin siitä, miten Suomi voi säilyttää elinvoimansa. Samantyyppisiä luotauksia on tullut aika ajoin julki muiltakin toimijoilta. On vain vajaat kaksi kuukautta siitä, kun professori Pekka Himanen luovutti valtioneuvostolle oman raporttinsa.
Himasen työ sai jokseenkin nuivan vastaanoton, ja osa filosofin ideoista olikin painoarvoltaan kuin taivaalle karanneita vappupalloja. Sitran Elinvoimainen Suomi -raporttia vaivaa paikoin mahtipontinen julistavuus ja jo monesti kuultujen ajatusten toisto. Käytännössä kaikissa viime vuosikymmenten tulevaisuusraporteissa Suomen on todettu olevan keskellä perustavia muutoksia. Niin sanoo Sitrakin.
Silti monet Sitran raportin esiin nostamat näkökohdat kannattaa ottaa vakavasti. Vaikka suuria muutoksia on koettu ennenkin, nyt on epäilemättä menossa sellainen. Tavalliset kansalaisetkin ovat jo nähneet sen työelämän muutoksissa kuten työtehtävien muuttumisena katkonaisiksi sekä työpaikkojen karkaamisena ulkomaille.
Raportin perusajatuksia on, että Suomi on yhä henkisesti viritetty teollisen ajan tarpeisiin. Se, mihin ollaan siirtymässä, on lähinnä palvelutaloutta. Jos teollisen yhteiskunnan kulttuuri- ja arvopohja oli monoliittinen, nyt ollaan menossa kohti mosaiikkien maailmaa. Se on jo totta nuorten maailmassa. Muutoksen pitäisi näkyä ajattelu- ja toimintamalleissamme.
Raportin rauhoittaviin päätelmiin kuuluu se, että pohjoismaisen yhteiskunta- ja hyvinvointimallin peruslähtökohdat ovat yhä kohdallaan. Silti mallia pitää uudistaa.
Kirjassa nähdään, että hyvinvointiyhteiskunta on luonut kansalaisille mielikuvan vaurautta itsestään luovasta Sammosta. Ihailtu malli on siksi passivoinut ihmisiä, heikentänyt kannustimia osallistua, vaikuttaa ja toimia itse. Malli on kääntynyt jopa itselleen vahingolliseksi. Raportin julkistustilaisuudessa Nokian entinen huippujohtaja Sari Baldauf totesi, että innostuneesta pioneerityöstä ei maailmalla ole pulaa.
Se henki vain pitäisi sytyttää myös Suomeen.
Elinvoimainen Suomi -kirjan keskeisiä sanoja on yrittäjyys. Sitä pitäisi vahvistaa, luoda kasvuyrityksiä. Niistä on nyt huutava pula. Vaikuttaa siltä, että tyytyväisyys nykyiseen asiantilaan ja varman päälle pelaaminen koskee myös yritysmaailmaa. Sen myötä suomalaisesta elinkeinoelämästä jää puuttumaan iso annos uudistavaa dynamiikkaa.
Tämä riskinottohaluttomuus on jopa yllättävää, sillä Pohjoismaissa jos jossain rohkeaan yrittäjyyteen pitäisi olla edellytykset. Näin ainakin siksi, että yhteiskunnan turvaverkko on tiheä. Epäonnistuminen yritystoiminnassa ei taloudellisesti jätä ketään puille paljaille. Ehkä eniten meillä jarruttaakin riskinottoa pelko epäonnistumista seuraavasta häpeästä. Siinä meillä on valtava asennevamma. On yhteiskuntia, joissa konkurssi on yrittäjälle kuin aatelointi, jonka jälkeen hän on entistä osaavampi liikemies tai -nainen. Suomessa konkurssi lyö tekijäänsä epäonnistujan polttomerkin.
Yrittäjyyden perinnettä ei synnytetä hetkessä. Silti siihen kannattaa pyrkiä. Kyse on myös julkisen vallan toimista, joilla yrittäjyyttä tuetaan, ja epäilemättä koululaitoskin voi tehdä osansa asenteiden ja valmiuksien opetuksessa.