Kenellekään ei tullut tippa silmään, vaikka vanhaa suomalaista elokuvaa suollettiin Oulun elokuvakeskuksen Studiossa perjantaina katsottavaksi videonauhalta ja rompulta.
Ei edes professori Peter von Baghille tullut mieleen murtaa suuta asiasta niin kuin vielä viime vuosituhannella puolustaessaan uljaasti laajakankaita esitysalustana VHS-, ynnä muita -hyökkäyksiä vastaan.
Itse asiassa hän yllytti nyt Suomen Elokuva-arkistoa aikaansaamaan nykykeinoisen ja nykyasiantuntemuksen mukaisen edition 28-vuotiaana edesmenneen Nyrki Tapiovaaran 50-luvulla kokonaan tuhoutuneeksi luullun Herra Lahtinen lähtee lipettiin -elokuvan 70-luvun löydösrippeistä, mitä on kutakuinkin puolet elokuvan kestosta eli tuollaiset kolmisen varttia.
Eivätkä Nyrkin mentävien historianaukkojen täyttämisehdotukset jäänet Peter von Baghilta tähän. Oulun Elokuvakeskus sai enemmän kuin vihjeen toimittaa jo ennen joulua saataville Nyrki Tapiovaaran elokuvakriitikkokauden sanan jäljen yksissä kansissa.
Oltiin tilanteessa, joka käsitteli elokuvallisen Suomi-komedian urbaaneja maisemia 1930-luvulta 1950-luvulle, mikä oli aluksi unta. Nimittäin elokuvakeskuksen toiminnanjohtaja Sauli Pesonen paljasti, että seminaari syntyi hänen unennäkönään esitelmöitsijöitä ja sisältöä myöten: "Nauramatta ei voinut herätä, että pitääkö yölläkin olla töissä."
Seminaarin sankareina, komediantekijöinä Nyrki Tapiovaaran lisäksi kankaalle singahti Valentin Vaalaa ja Matti Kassilaa.
Vaalan, 30-luvun todellisen komediakuninkaan saattajana toimi porilainen Rami Nummi, joka vastatessaan perutti pika pikaa harrastajan rakkaudella tutkija-tittelin takaa ja kertasi olevansa laskentatoimen tradenomi. Hän on henkilö joka parasta aikaa muun muassa laatii video-opasta suomalaisen elokuvan studiokauden (1920-1962) filmituotannosta.
Tutkija Markku Varjola kyyditsi puolestaan tällä kertaa 50-lukuista Kassilaa: "Koko ilmaisuarsenaali heijastelee sen ajan nyky-komediaa, ei pelkkä urbaaniuteen sijoitus. Esimerkiksi replikointi, leikkaus olivat nopeutuneet."
Varjola löytää itse naurulle aiheen vuoden 1951 mallista, Radio tekee murron. "Opiskelijahuumoria maalaisemman rillumarein rinnalla. Hallitsee voitonriemuinen uuden ajan henki. Liikkeelle lähdetään Helsingin ilmakuvasta, laskuvarjohypystä. Ja itse radio sitoo elokuvan hetken ajankohtaisuuteen."
Vähemmän
ylellistä elämää
Oulusta elokuvasiiville kohonnut professori Peter von Bagh oli kyllä perjantainakin huolissaan.
Suomalaisen elokuvan menneisyys alkaa kadota eläjien käsistä. Nousevan ja kouluttautuvan tekijäpolven tilanne on mennyt 'kavalaksi' he eivät tunne eivätkä välitäkään tuntea:
"Televisio on jälleen ottanut toteuttaakseen 60-luvun huonon käytännön ja esittää kotimaista armottomaan aikaan, ikään kuin suomalaiset elokuvat olisivat vain eläkeläisiä varten, sen sijaan että näitä pedattaisiin kunnolla ja jotta ne siten tulisivat osaksi yhteistä omaisuuttamme."
Kun von Baghin oma sukupolvi katseli puolisen vuosisataa sitten kotimaiseen suuntaan, armon oikeudesta sai Nyrki Tapiovaara. "(Risto) Jarvalla ehkä (Teuvo) Tulio."
Mutta itse noitten vuosikymmenten, 1950-1960 -lukujen, taiteen tuotanto oli "loukkaus ihmiskuntaa vastaan. Ryöppytuotantoa. Moskaa." Vaala meni siinä pesuveden mukana, kun kuului senkin aikakauden tekijöihin.
Lyhyt elämä, niukka tuotanto: viisi elokuvaa, kaksi komediaa, eikä Nyrki Tapiovaara jäänyt kramppaamaan siinä hänen avunsa Peter von Baghin suulla.
Komedioista toinen, se kokonaisuudessaan säilynyt Kaksi Vihtoria osaa piirtää kuvaa niin sanotusti viimeisestä ilonpidosta ennen pauketta, sotaa. Sotaan puolestaan Herra Lahtinen lähtee lipettiin jo suoraan viittaa, muun muassa esittämällä tulevan sodan kuolonuhrien määräksi 320 000. Nyrki Tapiovaara menehtyi itse talvisodassa helmikuun viimeisenä 1940.
Komedian sijasta Oulun Elokuvakeskuksella on tänään lauantaina huumori mielessä. Jari Lehtisen Japanilaisen huumorin historia -luento kello 15.15 on osa viikonvaihteen Katse menneisyyteen -tapahtumaa, jonka järjestäjä osapuolia ovat myös Oulun manga- ja animekerho OMAKE ja Oulun suomalais-japanilainen yhdistys.
