Itämeren luonnonlohikantoja pitkään vaivanneen M74-oireyhtymän syy on löytynyt: lohen lisääntymishäiriöt aiheuttaa runsas ja rasvainen kilohailiravinto.
Oireyhtymän on jo pitkään tiedetty johtuvan tiamiinin eli B1-vitamiinin puutteesta, joka johtaa lohen ruskuaispussipoikasten kuolleisuuteen.
Oireyhtymä yleistyi huomattavasti 1990-luvun alussa, kun Itämeren kilohailikanta äkillisesti runsastui. Runsastuminen puolestaan oli seurausta kilohailia ravinnoksi käyttävän turskakannan voimakkaasta taantumisesta.
Turskakannan romahdettua Itämerellä lohille riitti runsaasti kilohailia ravinnoksi. Kilohailit ovat lähes kaksi kertaa niin rasvaisia kuin silakat, ja kilohaileista rasvaisimpia ovat nuoret yksilöt.
Mitä rasvaisempaa kalaa lohi syö, sitä suurempi sen tiamiinin tarve on. Kun lisäksi kilohailin tiamiinipitoisuus muuttuu iän mukana siten, että aivan nuorissa kaloissa on vähiten tiamiinia, lohen tiamiinivarastot vähenivät liikaa.
Tämän seurauksena mätiin siirtyi emosta liian vähän tiamiinia, jotta se riittäisi jälkeläisille ruskuaispussipoikasvaiheen loppuun asti eli siihen asti, kun poikaset alkavat ottaa itse ulkopuolista ravintoa.
Monilla pohjoisen lohijoilla oireyhtymä tappoi pahimpina vuosina vähintään puolet lohenpoikasista.
”Poikaskuolleisuus 1990-luvun alussa ja puolivälissä oli lähes 80 prosenttia”, kertoo Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen tutkija Marja Keinänen.
Lue lisää torstain Kalevasta.