Kempele
Lypsyrobotti lisää suosiotaan Suomen karjatiloilla. Kokemuksia automaattisista lypsyjärjestelmistä ei vielä kuitenkaan ole paljon, ja suomalaiset lypsyrobotin valinneet maanviljelijät ovat kaikki toistaiseksi alan pioneereja.
Maatalouden tutkimuskeskuksen ja Helsingin yliopiston vuoden 2003 loppuun jatkuvassa yhteistutkimuksessa on tarkasteltu lypsyrobotin etuja ja haittoja. Tutkimus toteutetaan Helsingin yliopiston Suitian opetus- ja tutkimustilalla Siuntiossa ja kahdella maitotilalla.
"Suitialla mitattujen tietojen mukaan lypsyrobotti lisää maidontuotantoa 5-7 prosenttia", kertoo Suitian opetus- ja tutkimustilan amanuenssin Sakari Alasuutari.
Laadun kustannuksella tämä ei kuitenkaan tapahdu. "Laadun lähtökohta oli verrata voidaanko tuottaa E-luokan maitoa sekä lypsyrobotilla että tavallisella lypsyllä. Tulokset näyttävät, että voidaan tuottaa."
E-luokan maidosta tuottaja saa parhaan hinnan.
Suitialla lehmät käyvät robottilypsyssä keskimäärin kolme kertaa vuorokaudessa. Alasuutarin mukaan lypsykertojen lisääntymisestä on hyötyä erityisesti korkeatuottoisille lehmille.
"Päivätuotokset voivat nousta 50-60 kiloon, ja näille lehmille kaksi lypsykertaa päivässä alkaa olla liian vähän. Nykyään lehmät alkavat olla sitä luokkaa, että kolmas lypsykerta on parhaille lehmille selvästi eduksi."
Alasuutarin mukaan robottilypsyn tavoitteena on myös lisätä lehmien kestävyyttä. "Sitä kauttahan tuotosta tulee myös lisää, jos lehmille saadaan elinvuosia lisää."
Ongelmia arvojärjestyksestä
Lehmien käyttäytymistä tutkinut Satu Raussi Maatalouden tutkimuskeskuksesta kertoo, että lypsyrobotin aikaansaamat solmukohdat liittyvät lähinnä jonottamiseen.
"Jos on paljon eläimiä jonossa robotin takana, voi käydä niin, että arvojärjestyksessä alimpana olevat lehmät joutuvat odottamaan. Odottamiseen kuluva aika on pois niiden syömiseen kuluvasta ajasta ja ehkä lepoajasta."
"Mutta meneehän tavallisissakin pihatoissa toisaalta lehmillä kauan aikaa odottelussa, jos niitä kootaan lypsylle", Raussi toteaa.
"Hyvin lehmät kuitenkin oppivat, ja aika vähän ovat tilat joutuneet tekemään karsintaa eläinaineksen suhteen."
Lypsyrobotti on kuitenkin niin uusi keksintö, että kovin paljon tietoa kokemuksista ei vielä ole saatavissa.
"Eikä tietysti pitkältä ajalta, jos ajatellaan pitkäaikaisia tuotoksia tai lehmien käyttöikiä", Raussi huomauttaa.
Suitialla on robotti lypsänyt marraskuusta 2000. Opetustilan robotti hävisi niukasti kisan Suomen ensimmäisen lypsyrobotin tittelistä. Mietoisissa oli robottilypsy alkanut kahta viikkoa aiemmin.
Robotilla
on asiaa
Kempeleessä Tuija ja Urpo Heikkisen lypsykarjalla on edessään elämänmuutos. Eläimet siirtyvät parsinavetasta uuden navetan tiloihin, joissa ne pääsevät liikkumaan vapaasti ja hakemaan ruokansa automaatista.
Suurempi muutos lienee kuitenkin lypsyrobotti, jonka asennustyöt ovat loppusuoralla. Heikkiset arvelevat totutteluvaiheeseen kuluvan lehmillä 2-4 viikkoa. Sen jälkeen koittaa isännälle ja emännälle odotettu helpotus: työtaakan keventyminen.
Työmäärä ei varsinaisesti vähene, mutta fyysisen työn osuus laskee. Vielä suuremman edun robotti antaa joustavuuden lisääntymisen myötä. "Ei ole niin kelloon sidottu", Tuija Heikkinen toteaa.
Maatilan kiireisimpänä aikana jousto on todellinen helpotus, kun ei tarvitse pellolta kiirehtiä tietyksi kellonlyömäksi navettaan.
Ja toki aamuherätysten väheneminen helpottaa. Kännykkää pitää tosin nyt muistaa kantaa aina mukana.
Robotti nimittäin lähettää kännykkään viestin, jos lypsyyn tulevan lehmän kohdalla on jotain ongelmia.