Entä jos hölläisi hieman, antaisi vähän periksi?
On elokuun 5. päivä vuonna 1984 ja suomalaiset istuvat silmät sirrillään yöllä televisioidensa äärellä. Noin 9 000 kilometrin päässä Casitasjärvellä 20 asteen kepeässä lämmössä Pertti Karppinen ja Peter-Michael Kolbe käyvät kaksintaistelua Los Angelesin olympialaisten yksikkösoudun kullasta.
Voitto tekisi Karppisesta legendan, kolmen kultamitalin miehen. Mutta raisiolainen soutujätti on jo tehnyt taktiikkansa mukaisesti kolme kovaa repäisyä, kahden kilometrin matkasta on jäljellä enää 500 metriä, eikä Kolbe anna millään periksi.
Päinvastoin: saksalainen on koko ajan puoli veneenmittaa suomalaista edellä.
Muut kilpailijat ovat kaukana takana. Yhtäkkiä Karppisen mieleen välähtää ajatus.
"Nyt voisin hellittää, hopea on jo varma."
Raastavaa urheilua äärirajoilla: kaksinkertainen olympiavoittaja on jäämässä hopealle.
"Sitten minulla tuli perhe mieleen. Olen ollut niin paljon poissa, etten voi jättää tätä tähän. Ei tähän kuitenkaan kuole", Karppinen muistaa nuo hetket yli 23 vuotta myöhemmin Raision kodissaan.
Karppinen pystyy tekemään vielä yhden kylmäpäisen suunnitelman. Ensin mahdollisimman rennosti 250 metriä, sitten kaikki kierrokset peliin viimeisellä varttikilometrillä.
Vilkaisu Kolbeen päin ja lopullinen hiostus.
"30 viimeistä vetoa: siinä se sitten ratkesi."
Nyt Karppinen todellakin on soutulegenda, kolmen olympiakullan mies.
Soveltamisen pakko
Karppisen aika Los Angelesissa oli lähes tarkalleen seitsemän minuuttia. Siinä ajassa huippusoutaja tekee noin 210-230 vetoa. Niitä vetoja ei riuhdota vain sinne päin, vaan jokaisen on oltava teknisesti niin lähellä täydellistä kuin mahdollista.
Tänä päivänä urheilijat pystyvät aina tarvittaessa turvautumaan harjoittelussaan soutulaitteeseen. Karppisen nuoruusvuosina huono sää ulkona tarkoitti omaperäistä soveltamista sisällä.
"Isä katsoi televisiota, kun minä tein vieressä kyykkyjä 250 kertaa tai käsiliikkeitä vaijerin kanssa 250 kertaa. Ajattelin juuri sitä, kuinka paljon vetoja kilpailussa voisi olla. Kyllä siinä olivat jalat aika puhki sen jälkeen."
Monipuolisuus valttina
Monipuolinen liikunta oli Karppisen ponnahduslauta, kun hän 15-vuotiaana kokeili velipoikien vanavedessä soutamista. Nuorukainen kilpaili ensimmäisen kerran 16 vuoden iässä ja seitsemän vuotta myöhemmin hän voitti ensimmäisen olympiakultansa Montrealissa.
"Laji taisi sopia juuri minun kropalleni. Juoksuun olin liian iso ja palloja en hallitse", peräti 201 senttiä pitkä herrasmies myöntää.
"On hyvä, että nykyisin on esimerkiksi soutuergometrit ja juoksulaitteet. Kuitenkin moni tekee herkästi liikaa lajiharjoittelua, muutakin pitäisi tehdä. Ihmiset liikkuvat muutenkin luonnostaan niin vähän."
Nuoren Karppisen harjoitusmatkat Kupittaalle tai Uittamolle sisälsivät esimerkiksi seitsemän kilometrin kävelyt tai 40 kilometrin pyöräilyt.
Kovat paineet
Raisiolainen on suomalaisten mielessä suuri olympiasankari. Vaikka Karppisella on olympiavoittojen höysteeksi kaksi maailmanmestaruutta ja neljä muuta MM-mitalia, hän ymmärtää viiden renkaan kisojen tenhon.
"Olympiavoitto on olympiavoitto lajissa kuin lajissa. Se on urheilijoiden kesken kaikkein tavoitelluin voitto. Kun kisat on vain joka neljäs vuosi, kulta on myös kaikkein hankalimmin saavutettavissa."
Karppinenkin satsasi painokkaasti olympiavuosiin. Hän otti palomestarin hommista virkavapaata ja leireili Euroopassa kolmeen neljään eri otteeseen.
Olympialaiset toi samalla myös ylimääräisiä paineita. Montrealissa Karppinen iski puskista ja keräilyerien kautta ennakkosuosikki Kolben ohi, mutta jo Moskovassa tilanne oli toinen.
Oli vain yksi suosikki: Suomen Pertti Karppinen.
"Ennen minun lajiani suomalaisille oli tullut paljon epäonnistumisia. Kyllä siinä oli aikamoista painetta."
Karppinen luotti normaalisti loppuvetoonsa, mutta Moskovassa hänen oli pakko panna tuulien takia taktiikkansa uusiksi. Suomalainen joutui tavoistaan poiketen aloittamaan kovaa.
Soutaja selvitti Moskovan tuulet. Los Angelesissa hän kirjoitti nimensä soudun historiaan Vjatleslav Ivanovin rinnalle kolminkertaiseksi yksikkösoudun olympiavoittajaksi.
Vesissä oli eroja, voittaja pysyi aina samana.
Kaleva esittelee suomalaisen olympiavoittajan kuukausittain ennen Pekingin kisoja. 8.2. julkaistiin juttu Lasse Virénistä, 8.3. Jouko Salomäestä.