Eikö tämä vatulointi jo riitä?
Viime maanantaina maan hallituksen piti kertoa, miten se oikaisee Suomen talouden.
Me kansalaiset odotimme kieli pitkällä, että meille kerrotaan, miten tästä jatketaan elämää. Pääsemme viimein löysästä hirrestä ja voimme ryhtyä taas suunnittelemaan tulevaisuutta.
Mitä sitten tapahtui? Hallitus ilmoitti, että syyskuussa kerrotaan käytännön toimet.
Syyskuussa!
Pääministeri Juha Sipilä oli edellisenä viikonloppuna vakuuttanut kuvaruudun täydeltä koko hallituksen peruneen lomansa ja käyttävän aikansa ratkaisujen tekemiseen. Ratkaisuja ei löytynyt.
Sama päätön vatulointi saa jatkua kuin edellisen hallituksen aikana. Tarjolla on surkeaa kiemurtelua. Kansalaisten syyllistäminen jatkuu uusin sanankääntein.
Sipilän ja keskustan vaalivoitto selittyi pitkälti sillä, että kansalaiset uskoivat Sipilän olevan toisenlainen poliitikko – mies, joka uskaltaa tehdä päätöksiä, kipeitäkin päätöksiä.
Ei ole tarvittu kuin muutama kuukausi, niin sitä ollaan samassa suossa, missä on ryvetty jo vuosia.
Kansalaiset eivät voi tehdä mitään. He odottavat ja edelleen odottavat, mitä tuleman pitää.
Tieto olisi tässä valttia.
Kun selviää, miten Suomessa edetään, jokainen voi itse arvioida oman elämäntilanteensa ja tehdä omia ratkaisuja. Yhteiskunnan solmut aukenisivat.
Tässä on odotettu viisi vuotta, mitä poliitikot tekevät. Eivät mitään.
Kaupan aukioloaikojen vapauttaminen tuskin auttaa.
Kuka hullu nyt menee ostamaan mitään isompaa, kun ei tiedä, mitä on tulossa valtion ja kuntien suunnasta?
Meidän kansalaisten on parempi pihistää ja säästää pahan päivän varalle.
Tällä menolla talous näyttäytyy entistä masentavammalta. Kaupat ovat auki yötä päivää eikä kukaan käy ostoksilla.
Kauppojen aukioloaikojen jatkamista voi perustella sillä, että työaikojakin jatketaan.
Se on kuitenkin hyvä huomata, ettei palkkoja ole tarkoitus nostaa.
Kun rahaa ei ole yhtään enempää ja työpäivät ovat entistä pitemmät, eikö masennus vain lisäänny?
Kuka sitä jaksaa ja viitsii tuollaisessa tilanteessa lähteä kaupoille?
Jos käy oikein heikosti, kaduilla ja kaupoilla voivat olla vastassa kasvavat työttömien armeijat.
Työtä tekevienkin masennus kasvaa entisestään ja saavuttaa työttömien mielentilan. Työssä käyvä tuntee itsensä oikein syylliseksi.
Niin että vatuloikaa nyt kunnolla ja rauhassa!
Puheissa meiltä kansalaisilta vaaditaan joustoa työelämään. Joustolla tarkoitetaan usein määräaikaisia työsuhteita.
Määräaikaisuus voi olla kuitenkin kehityksen jarru.
Suomessa on paljon 40-vuotiaita kansalaisia, jotka eivät määräaikaisuuksien loukussa uskalla panostaa omaan elämäänsä – perustaa perhettä, laittaa omaa kotia.
Kun noita ihmiselämän peruselementtejä ei ole olemassa, ei talous voi kasvaa.
On helpompi somettaa ja elää virtuaalitodellisuudessa ilman elämän todellisia kiinnekohtia.
Lopuksi voisin antaa hallitukselle ihan pienen neuvon.
Niissä normien purkutalkoissa muuttakaa metsästyslakia niin, että sorsastusjahti alkaa aina lauantaisin.
Siinä tehty vuosityöaika pitenisi, kun jahtimiehet malttaisivat pysyä työpaikoillaan edeltävän viikon.
Kolumni