timo.myllykoski@kaleva.fi
Raahen naapurikunnat ovat useaan kertaan esittäneet, välillä jopa vaatineet, että Raahen kaupungin täytyy kantaa vastuunsa seutukunnan suurimpana kuntayksikkönä ja toimia tämän statuksen velvoittamana seutukunnan veturina. Pienempien tahto on oikeutettu, eikä se taida olla Raahenkaan mielestä liikaa vaadittu.
Mutta kuinkas kävikään, kun seutukunnan veturin ykkösvirkamies, kaupunginjohtaja Kari Karjalainen avasi suunsa ja teki julkisen aloitteen seutukunnan kuntien kuntaliitosselvityksestä? Eihän se kelvannut, ei sitten mitenkään. Kulmat kurtistuivat ja naapurikunnissa ruvettiin saman tien tupisemaan ja puhkumaan vastalauseita.
Varsinkaan Vihannissa ja Pyhäjoella eivät kunnanvaltuustojen puheenjohtajat avauksesta innostuneet. Tosin raahelaisille vastalauseet tuskin yllätyksenä tulivat.
Siikajoen valtuuston nokkamies sentään jätti diplomaattisen ympäripyöreällä lausunnolla oven raolleen, mutta juuri Siikajoellahan kunnanjohtaja on käynytkin jo samaisesta asiasta keskustelua Raahen kollegansa kanssa. Silloin halukkuus selvitellä kahden liitos tosin lakaistiin luottamushenkilöiden toimesta pikaisesti maton alle, ja kunnanjohtaja sai kaupan päälle mojovat torut.
Miten naapureiden kunnanjohtajat Raahe-veturin äänellä ilmoille kajautettuun esitykseen nyt tarttuvat? Se jos mikä on mielenkiintoista nähdä. Missä vaiheessa asia ilmestyy kunnanhallitusten kokouslistoille ja virallisesti keskusteltavaksi, vai liekö milloinkaan?
Jos kuulopuheisiin on uskomista, naapurikuntien johtajat tiesivät odottaa Karjalaisen avausta. Naapurikuntien johtajien reaktiot olivat kuulemma heti kättelyssä olleet ainakin osin nuivan kuivakkaita. Ajankohta ei pidetty otollisena kyseisenlaiselle selvitystyölle tai ylipäätään keskustelulle koko asiasta.
Koska tutkimatta ei saa hutkia, eikä purematta niellä, on selvitystyö ainoa oikea etenemistapa. Pienemmissä pelkoa herättäneekin lähinnä tieto siitä, mihin pari viimeisintä kuntaliitosselvitystä Raahen seutukunnassa ovat johtaneet. Niin Raahe-Pattijoen kuin Ruukki-Siikajoen selvitysten lopputulema oli molemmissa tapauksissa kuntaliitos.
Toisaalta tilannetta voisi pitää nyt myös hedelmällisenä. Koska alueella jo toteutetut liitokset ovat tuoreessa muistissa, toisin sanoen perstuntuma on vielä lämmin, olisi jo saatuja kokemuksia mahdollista käyttää hyödyksi. Koko seutukunnan käsittävää kuntaliitosselvitystä voitaisiin tarkastella nimenomaan aiemmin toteutuneiden liitosten kautta. Sitä kautta voitaisiin välttää jo kertaalleen tehdyt virheet ja vääriksi osoittautuneet olettamukset.
Seutukunnan kaikkien neljän kunnan yhteen liittämistä tarkastelevaa selvitystä ei pidä tyrmätä keskustelematta. Selvitys kun ei vielä velvoita lyömään hynttyitä yhteen. Kuntien luottamushenkilöt ovat lopulta ratkaisevassa asemassa päättämässä siitä, kenen kelkkaan hypätään, vai kaivaudutaanko entistä syvemmälle omiin poteroihin.
Tulevaisuudessa nykyisen seutukunnan kokoinen yksi kunta voi olla pakkoratkaisu, jota vastaan eivät auta sen enempää tupinat kuin puhinatkaan. Siinä tilanteessa vallankahvassa kiinni olevat luottamus- ja virkamiehet todennäköisesti toivovat, etteivät heidän edeltäjänsä 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä olisi lyöneet niin kipeästi päätään seinään.