Samoin kuin eläessään Serbian ja Jugoslavian entinen presidentti Slobodan Milosevic herätti kuollessaan täysin vastakkaisia tunteita kansalaistensa parissa. Kiihkeiden kannattajien tunteita "isänmaallisesti" suuntautuneet lehdet kuvasivat otsikolla "Haag tappoi Milosevicin".
Ne antoivat tunnekuohuisia lausuntoja entiseen presidenttiin kohdistuneesta sietämättömästä paineesta, kuten myös hänen huonoa terveydentilaansa koskeneiden lausuntojen laiminlyönnistä, ja väitettä hänen myrkyttämisestään.
Kuolema tulee entisestään huojuttamaan uskoa oikeuteen, jota ehdittiin nimittää serbien ruumisarkuksi ja kuolemanleiriksi.
Hänen kannattajansa katsovat, ettei Milosevic puolustanut Haagissa itseään, vaan kollektiivisesti kaikkia serbejä koskien sotia, jotka johtivat Jugoslavian hajoamiseen.
Serbian ja Milosevicin uskotaan tehneen kaikkensa, jotta maa pysyisi yhtenäisenä, kun taas muissa ex-Jugoslavian tasavalloissa Milosevicin katsotaan yrittäneen luoda Suur-Serbiaa.
Milosevicin vastustajat katsovat, että Milosevic, joka johdatti heidät neljään tuhoisaan hävittyyn sotaan, ankarien sanktioiden alle ja pelon täyttämään, hämärän kietomaan lyijynmakuiseen 90-lukuun itse Serbiassa ja lopulta pommituksien alle, pääsi rangaistuksetta, kun oikeudenkäyntiä ei ehditty saattaa loppuun.
Milosevicin elämänura kulki miljoonan ihmisen kannatuksesta Uscen mielenosoituksesta Belgradissa 1988 miljoonan mielenosoittajan avulla tapahtuneeseen vallasta kaatamiseen Belgradissa 5. lokakuuta 2000.
Myös suhde länteen oli erikoinen: hänestä muuttui lyhyen ajan kuluessa Balkanin rauhantakaajasta sotarikoksista syytetyksi.
Serbian radikaalipuolue käyttää tilannetta hyväkseen iskeäkseen vihantunteita ihmisten mieliin. He syyttävät Haagin oikeutta siitä, ettei se sallinut Milosevicin hoitoa Moskovassa. Jotkut uskovat, että äkillinen kuolema johtaa radikaalien suosion nousuun, sillä he ovat tunnetusti epäiltyjen Haagiin luovuttamista vastaan.
Serbian hallitus tulee olemaan kotimaisten patrioottien ja Haagin oikeuden vaatimusten välisessä ristitulessa.
Haagia pakoilevien luovuttaminen mitä pikemmin on kuitenkin ehtona kaikelle edistykselle Serbiassa.
Analyytikot katsovat kuitenkin, että koska Milosevicin politiikka koki tappion jo viisi vuotta sitten, tilanne tulee emotionaalisten ensireaktioiden jälkeen rauhoittumaan. Poliittisten seuraamuksien ennustaminen on silti vielä vaikeaa: tapahtuuko puolueiden kannattajakunnassa siirtymistä radikaalien ja sosialistien puoleen vai jatkaako Serbia suuntautumistaan demokratiaan.
Yhtä jakautuneita ovat vaatimukset, minne Serbian entinen presidentti haudataan. Hänen vaimonsa ja veljensä haluavat sen tapahtuvan Moskovassa, Montenegrossa asuva tyttärensä Montenegrossa, hänen johtamansa Serbian sosialistipuolue haluaa Milosevicin suurmiesten hautausmaahan Belgradiin.