Erään teorian mukaan Rooman valtakunta rappeutui lyijymyrkytyksen takia. Roomalaisissa akvedukteissa ja vesijohdoissa käytettiin paineellisissa putkissa lyijyliitoksia. Lyijyä liukeni vähitellen veteen ja kun vielä varakkaiden juoma-astiatkin olivat lyijystä valmistettuja, ihmiset saivat juomaveden kautta hiljalleen elimistöönsä niin paljon lyijyä, että kansan terveydellinen tila heikkeni ratkaisevasti.
Rooman valtakunta sortui siis kestäviin mutta huonoihin materiaalivalintoihin.
Rooman valtakunnan jälkeen vesihuollon osaaminen tai ainakin ymmärrys vedenjakelun ja viemäröinnin tärkeydestä ihmisten terveydelle katosi Euroopasta sadoiksi ellei tuhansiksi vuosiksi. Kun lukee historiaa eurooppalaisten kaupunkien kehityksestä, köyhyydestä, sodista ja hygienian tasosta, tajuaa, mikä merkitys puhtaalla vedellä on ihmisille.
Puhumattakaan koko maailman nykyisestä synkästä tilanteesta: jopa 80 prosenttia kaikista maailman sairauksista aiheutuu likaisesta juomavedestä ja puutteellisesta viemäröinnistä.
Suomessa järjestetyn vedenjakelun historia on vielä lyhyempi kuin muualla Euroopassa. Oulun vesi- ja viemärilaitos täytti vasta sata vuotta. Viemäröinnin historia on vielä tätäkin lyhyempi. Paikoin Suomen maaseudulla sitä ei ole alettu vielä edes kirjoittaa.
