Pitkän ja lyhyen psykoterapian vaikuttavuudessa on tuoreen tutkimuksen mukaan huomattavia eroja. Lyhytkestoinen terapia näyttää tuovan pysyviä tuloksia vain osalle masennuksesta tai ahdistuneisuudesta kärsivistä potilaista.
Kolmen vuoden seurannassa noin puolet potilaista kärsi edelleen oireistaan ja joka kolmas lyhytterapiaryhmän potilaista hakeutui uuteen, useimmiten pitkään terapiaan, sanoo tutkimusprofessori Paul Knekt Kelasta.
Huonosti psykoterapiaan soveltuvat potilaat hyötyivät huomattavasti enemmän pitkästä terapiasta kuin lyhyistä terapioista. Pitkäkestoisen terapian tarpeessa olevat potilaat pystyttäneen Knektin mukaan tunnistamaan melko hyvin lyhyellä haastattelulla, joka kertoo potilaan minäkuvan vahvuudesta,
Helsingin Psykoterapiaprojektissa on selvitetty pitkäkestoisen ja lyhytkestoisen terapian vaikuttavuuden eroja satunnaistetulla seurantatutkimuksella ensimmäistä kertaa maailmassa.
Tutkimuksessa verrattiin voimavarasuuntautunutta lyhytterapiaa sekä lyhytkestoista ja pitkäkestoista psykodynaamista terapiaa yli 300 potilaan masennustilojen ja ahdistuneisuushäiriöiden hoidossa. Näiden lisäksi seurannassa on noin 40 psykoanalyysipotilaan ryhmä, jota verrataan pitkän terapian ryhmään sitten, kun hoito on kestänyt viisi vuotta.
Tulokset terapioiden vaikuttavuudesta kolmen vuoden seurannassa esitettiin Psykoterapiatutkimuksen päivillä torstaina Jyväskylässä.
Kolmasosalle potilaista lyhytterapia ei riittänyt
Tutkimuksen mukaan masennus- ja ahdistuneisuusoireet vähenivät merkittävästi hoidon aikana kaikissa kolmessa hoitoryhmässä. Noin puolet potilaista toipui sekä oman että asiantuntijan arvion mukaan oireistaan.
Kahden lyhytterapian välillä ei todettu merkittäviä eroja seurannan aikana. Molemmat vaikuttivat nopeasti hoidon aikana, mutta joka kolmas näiden ryhmien potilaista hakeutui kuitenkin hoidon päätyttyä uuteen, useimmiten pitkään terapiaan. He olivat itse tehneet sen johtopäätöksen, että lyhytterapia ei ollut heille riittävää, toteaa Knekt.
Pitkän psykodynaamisen terapian vaikuttavuus oli hoidon alussa vähäisempää, mutta kolmanteen seurantavuoteen mennessä hoidon vaikutus arvioitiin kuitenkin lyhytterapioita paremmaksi.
Psyykenlääkkeiden käyttö oli yleistä kaikissa hoitoryhmissä koko seurannan ajan.
Minän vahvuus ennustaa hoitojen tuloksellisuutta
Potilaan soveltuvuus psykoterapiaan näytti ennustavan hyvin hoitojen tuloksellisuutta. Potilaille, joilla minän vahvuus on hyvä, riittää yleensä lyhytkestoinen terapia. Näistä tutkimuksessa mukana olleista Helsingin seudun avohoitopotilaista tällaisia potilaita oli vain joka viides. Suurimmalla osalla masennus- ja ahdistuneisuuspotilaista minän vahvuus on kuitenkin heikko, ja he tarvitsevat pitkää terapiaa, sanoo Knekt.
- Minän vahvuus pystytään määrittelemään muutaman tunnin haastattelulla, ja jo tämä yksi kriteeri kertoo, kenelle pitkä terapia on välttämätön, sanoo Knekt.
Potilaita seurataan edelleen ainakin seitsemän vuoden seurantaan asti. Kustannus suhteessa hyötyyn lasketaan rinnakkaisessa tutkimuksessa, jonka tulokset lyhytterapioiden osalta valmistuu kesällä.