Työ EU:n kaatuneen perustuslain korvaamiseksi uudella tekstillä alkaa tänään. Kansalaisten tavoittelu ei siinä urakassa ole kunniassa, sillä vaikeaselkoisuus on nyt hyve.
Brysseliin kokoontuvat ministerit avaavat tänään maanantaina virallisesti hallitusten välisen konferenssin (hvk:n), jonka on määrä laatia teksti
EU:n perussopimusten uudistamiseksi. Työ tehtiin kertaalleen jo ennen vuotta 2004. Silloin sitä kutsuttiin perustuslailliseksi sopimukseksi, ja sitä valmisteltiin laajapohjaisessa konventissa. Kansanvallasta ja kansalaisten ottamisesta huomioon puhuttiin silloin paljon kauniita sanoja.
Tulokset tunnetaan. Ranskan ja Hollannin kielteisten kansanäänestysten jälkeen koko perustuslaki karahti kiville, ja sinne se jäi. Vasta Saksan EU-puheenjohtajuuden päätteeksi kuukausi sitten sovittiin, miten voidaan päästä uudelleen liikkeelle.
Periaatteessa kesäkuun huippukokous päättyi EU-johtajien yksimielisyyteen. Käytännössä esimerkiksi Puolan johto alkoi esittää uusia vaatimuksia heti Varsovaan ehdittyään. Helppoa ei siis jatkostakaan ole tulossa.
Tavoitteena on saada hallitusten välinen konferenssi päätökseen jo lokakuussa. Vauhti on pelottavan kova, mutta parempaa vaihtoehtoa ei taida olla. Saman tien uusi teksti menisi jäsenmaiden ratifioitavaksi, jotta se olisi voimassa ennen EU-parlamentin vaaleja kesäkuussa 2009. Kiireisen aikataulun onnistuminen edellyttää, ettei sopimusteksti enää kaadu yhteenkään kansanäänestykseen. Sellainen vältetään parhaiten välttämällä kansanäänestyksiä.
Samaan aikaan sopimuksen on kuitenkin kyettävä uudistamaan EU:n rakenteita samaan tapaan kuin kaatunut perustuslaki olisi tehnyt. Edessä on täten juridinen temppu, jossa kansanvallan periaatteet eivät taida olla ensimmäisinä mielessä.
Hyvän lainsäädännön perusteena on selkeys ja ymmärrettävyys. Nyt tavoite näyttää olevan päinvastainen. Esimerkiksi Ranskan entinen presidentti ja edellisen konventin vetäjä Valery Giscard d´Estaing ja Italian entinen pääministeri Giuliano Amato ovat esittäneet käsityksenään, että uudesta tekstistä tehtäisiin tietoisesti lähes käsittämätön. Sellaisena se näyttää lähinnä tekniseltä asiakirjalta, joka voidaan viedä läpi ilman kansanäänestyksiä.
Selvää onkin, ettei enää puhuta mistään perustuslaista. Kaikki unionin yhteinen symboliikka on myös hylätty ja "ylevät" osuudet lyhennetty pois. Kesäkuun huippukokouksen julkilausumiin on kirjattu uuden hvk:n suuntaviivat, eikä teksti todellakaan ole suurelle yleisölle suunnattua selkokieltä.
Samaan aikaan teksti kuitenkin säilyttää teknisesti kaikki ne keskeisimmät unionia uudistavat elementit, jotka ovat mukana kaatuneessa ja Suomenkin eduskunnan jo ratifioimassa perustuslaissa. Jos unioni aikoo yhä säilyttää laajentumismahdollisuuden, tällaiset muutokset on pakko tehdä.
EU:n koneiston sisältä katsoen uuden hvk:n logiikka on selkeä. Kansalaisten näkökulmasta asia ei välttämättä ole niin. Periaatteellinen pulmansa on siinäkin, että perustuslaillinen sopimus ehdittiin hyväksyä kansanvaltaisin menetelmin joko parlamentissa tai kansanäänestyksessä valtaosassa EU-maista. Nyt on tuotava uutta tilalle. Eikä kaikki välttämättä tälläkään kertaa suju suunnitelmien mukaan. Jokin yksittäinen valtio voi hyvin yrittää vetää välistä ja esittää jo hvk:ssa uusia vaatimuksia.
Kesäkuun huippukokousta pidettiin suurena menestyksenä, syystäkin. Maalissa ei silti vielä olla, tuskin edes loppusuoralla. Ikävä kyllä koko tämä episodi tuskin ainakaan lähennyttää kansalaisia unioniin.