Pienen Haukijärven rannalla Pudasjärven Puhoksella asuva Pentti Honkanen pääsisi varmaan mihin tahansa ennätysten kirjaan padonpurkajana. Kesän lopulla hän nosteli yhdeksännen kerran kivet luvattomasta ja siksi laittomasta padosta Väliojasta, jonka kautta Pieni Haukijärvi saa vetensä yläpuolisesta Isosta Haukijärvestä.
Haukijärven yksityistien hoitokunnan puheenjohtajana Honkanen ei voi hyväksyä ojan tukkimista, koska vesi uhkaa nousta tielle ja katkaista haukijärvisten liikut tykkänään.
On siitä ollut muutakin riesaa. Välioja on perinteinen siian kutupaikka, johon molempien järvien kalat nousevat ja laskevat ja lisääntyvät.
"Ojan tukkiminen estää lisääntymisen ja tuhoaa aikaa myöten kannat kokonaan", Honkanen sanoo.
Pieni Haukijärvi taas laskee vetensä Haukiojan kautta Iijokeen. Haukioja on raakkupuro, ja siksi seudun asukkaiden erityisen huolenpidon kohteena. Jos siitä loppuu vesi, menevät raakut saman tien.
Silkkaa kiusaa
Padon rakentamista ei ole toppuutellut edes se, että tiehoitokunta pystytti pari vuotta sitten paikalle kieltotaulun. Siinä seisoo ykskantaan, että vesilaki kieltää omavaltaisen veden tukkimisen. Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus antoi kieltotaulun pystytykselle lupansa ja tukensa.
Honkanen sanoo saaneensa ympäristökeskuksesta myös sellaiset ohjeet, että jos pato vielä ojaan ilmestyy, asia pitää jättää poliisin hoitoon. "Eihän tällaista kiusantekoa tarvitse kenenkään sietää", hän sanoo.
Kulunut kesä paljasti myös toisen luvattoman pohjapadon Kurtinjärven luusuassa Taivalkoskella. Ympäristökeskus purki sen Pohjois-Suomen ympäristönlupaviraston velvoittamana kesäkuun puolivälissä. Jo kuukauden kuluttua pato oli rakennettu samalle paikalle uudestaan.
Ympäristökeskus on saanut luvan purkaa myös sen. Laittomuudesta on jätetty tutkintapyyntö poliisille.
Insinööri Ari Selin Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksesta tuntee molemmat tapaukset. Hän pitää niitä silkkana ilkivaltana.
"Kyllä kenen tahansa tulee tietää, että tukkiminen luvatta on laitonta. Väliojan patoaminen Puhoksella - ja useampaan kertaan - on hyvin harmittavaa kiusantekoa. Tekijä ei voi vedota ainakaan tietämättömyyteen, koska paikalla on kieltotaulu", Selin sanoo.
Selinin mielestä rajanveto ympäristörikkomuksen ja -rikoksen välillä on hyvin hankalaa. Hän jättäisikin sen oikeuden ratkaistavaksi.
"Sekä vesi- että kalastuslaki kieltävät yksioikoisesti vesistöjen tukkimisen. Kalojen ja veden kulkua ei saa estää. Vain ympäristölupavirasto voi sen sallia, mutta vasta kun mahdolliset haitat ja vahingot on selvitetty", Selin sanoo.
Muutamia vuosittain
Ympäristökeskuksen tietoon tulee vuosittain muutama laiton patoamistapaus.
"Hankalaksi tilanteen tekee se, että vuosikymmenten saatossa eri vesistöihin on rakennettu paljonkin patoja, eikä niistä aina tiedä kuka ne on rakentanut ja millä luvilla", Ari Selin huomauttaa.
Ympäristökeskus ei voi poistaa niitä oma-aloitteisesti.
"Ne ovat usein hyvin monimutkaisia juttuja, ja ne joudutaan viemään ympäristölupaviranomaisen ratkaistavaksi", Selin sanoo.