liisa.laine@kaleva.fi
Helsingissä kaupunginvaltuuston kokouksista on jalostettu taidetta. Viime syksynä ylioppilasteatterin Valtuusto osoittautui niin suosituksi, että siitä yleisön pyynnöstä puserrettiin ylimääräisiä esityksiä. Näytelmä perustui sanasta sanaan Helsingin kaupunginvaltuuston keskustelupöytäkirjoihin.
Tänä syksynä sama juttu. Toinen valtuustonäytelmä Välikysymys esittää otteita viime kesäkuun keskustelupöytäkirjasta. Kokouksessa valtuuston demariryhmä teki välikysymyksen sosiaali- ja terveystoimen tilasta. Esitys ei sen nähneitten mukaan ole aivan yhtä hauska kuin edeltäjänsä, mutta tulos on kuulemma vakuuttava.
Oulussa valtuuston kokouksista ei pidetä keskustelupöytäkirjaa. Onneksi, saattaisi joku kulttuuria ymmärtämätön hairahtua ajattelemaan. Hän on tietysti täysin väärässä, mutta lopputulos on kuitenkin se, ettei tätä älyllistä säkenöintiä ikävä kyllä ole tarjolla kirjallisessa muodossa.
Mutta ei hätää. Oulun uuden, vastavalitun valtuuston asetelmat tarjoavat sen verran hyvät draaman ainekset, että käsikirjoitus ja työläät harjoitteluvaiheet voidaan ohittaa ja ryhtyä myymään suoraan pääsylippuja valtuuston kokouksiin.
Ajatellaanpa nyt esimerkiksi tilannetta, jossa oikeusministeriön kurssittama, maltillisesta kielenkäytöstään tunnettu valtuuston puheenjohtaja Lyly "mies ja ääni" Rajala rauhoittelee puhujapöntössä solvauksia syytävää villiä perussuomalaista. Siinä Sisua koetellaan.
Muista tähdistäkään näytelmässä tuskin tulee puute, sen verran paljon omien polkujen tallaajia ja yksityisajattelijoita eri puolueista löytyy. Tuoreita naamoja on yli kolmasosa. Erityisen lupaavia uusia kykyjä löytyy opettajapuolueesta.
Vähintään kirjekurssit voitaisiin heillekin tosin järjestää esimerkiksi sanoman tiivistämisestä, ihan vaan varmuuden vuoksi.
Valtuuston takapenkkiä kuluttava media puolestaan saattaisi tarvita johdatusta salatieteisiin, jotta lausutun sanan ja todellisen viestin yhteys avautuisi vähän hitaammallekin raportoijalle.
Kaupungintalon remontti ajaa valtuuston vuoden lopussa evakkoon Oulun pääkirjaston Pakkalan saliin. Olosuhteitten pakosta yleisö saa tuntumaa uuteen valtuustoon entistä tiukemmin takaraivojen kautta. Onko se hyvä vai paha, siitä voidaan tietysti keskustella.
Kun näkökulma siis on sanoisiko hieman takapainotteinen, visuaalista ilmettä voitaisiin piristää heijastamalla luentosalin valkokankaalle vaikkapa You Tubesta tuoreimmat viikon luontoäänet: papukaijojen lisäksi tarjolla on muun muassa harmaapäätikkoja, jotka kuulemma ovat yleistyneet Pohjois-Suomessa.
Parhaaseen Idols-tyyliin yleisö voisi äänestää kokouksista ulos pahimmat kiukkupussit tai vaihtoehtoisesti kaikki WHO:n direktiivin ylittävät kuorsaajat. Näin demokratian toimivuus varmistetaan siinäkin tilanteessa, että seuraaviin vaaleihin mennessä sähköinen äänestys on päätetty ottaa käyttöön koko maassa. Eipä menisi ääni hukkaan, kun sitä voi käyttää kerran kuukaudessa.
Muuten, eikö niitä sähköisen äänestyskokeilun kadonneita ääniä voitaisi jemmata nyt niin muodikkaaseen roskaäänipankkiin. Sieltä niitä sitten jaettaisiin seuraavissa vaaleissa eniten tarvitseville.