Jorma Luhta on tehnyt kirjoja harvakseltaan, Muuttohaukkaa edeltänyt Metsola ilmestyi vuonna 2001. Seuraavaa teosta ei kuitenkaan tarvitse odottaa puolta vuosikymmentä, sillä noin vuoden kuluttua pitäisi ilmestyä kirjan verran öisiä luonnonmaisemia.
Kuvausmaastot ovat kaukana Luhdan nykyisestä Haukiputaan kodista, koska kaupunkien valot värjäävät yötaivaan yllättävän laajasti.
"Kirkkaina talviöinä Oulu näkyy talvitaivaalla melkein Kuusamoon asti."
Litokairassa puolestaan taivaanrannan kajo paljastaa, missä suunnassa ovat Oulu, Rovaniemi ja Kemi-Tornio.
"Mitä kirkkaampi sää, sitä korkeammalla ja kauemmas kaupunkien valosaaste näkyy", Luhta kertoo.
Taivalkosken, Kuusamon ja Posion välimaastosta löytyvät ensimmäiset kunnon kuvausmaastot, kunhan ei tähtää kameralla Rukaa tai Syötettä kohti. "Hiihtokeskukset ovat viheliäisiä", Luhta harmittelee.
Kuluvan talven varassa eivät kirjan otokset ole, sillä Luhta on kuvannut tähtitaivasta systemaattisemmin jo pidemmän aikaa. Näitä yömaisemia on julkaistu muun muassa Suomen luonto- ja Tähdet ja avaruus -lehdissä.
Pohjois-Suomessa riittää onneksi vielä pimeyttäkin. Erään arvion mukaan jo puolet eurooppalaisista on menettänyt valosaasteen takia Linnunradan näkyvistään.