Vuoden vaihtuessa monen mielessä kytee ajatus erilaisesta vuodesta. Tyhjä kalenteri on täynnä mahdollisuuksia, viaton tabula rasa, joka ei vielä tunne omistajansa pinttyneitä paheita.
1.1.2004 moni heittää alkavan vuoden aamuhurmoksessa roskakoriin aattoillasta jäljelle jääneet savukkeet, kaivaa kaapin uumenista käpristyneet lenkkikengät tai inventoi jääkaapista pois liiat rasvaklöntit. "Lupaan lopettaa tupakoinnin." "Laihdutan viisi kiloa." "Lupaan käydä kuntosalilla neljä kertaa viikossa."
"Joka uusi vuosi teen lupauksia, jotka tuntuvat järkeviltä ja aattoillan juhlinnan jälkeen lastenleikiltä toteuttaa", sanoo Kerttu, joka vuosi toisensa jälkeen vannoi tupakanpolton lopettamisen nimeen. "Viimeistään maaliskuussa ote hellittää aina."
Asenteessa on vikaa, toteavat monet, joiden hyvät aikeet ovat kaatuneet. Toisten mielestä lupaukset olivat realistisesti ajateltuna liian yltiöpäisiä tai suorastaan epäkäytännöllisiä:
"'Lupasin laihduttaa alkaen 1.1., mutta kun joulun jäljiltä oli vielä kinkkua ja suklaarasioita. Eihän kukaan heitä suurella vaivalla tehtyjä sapuskoja pois. Taloudellinen näkökanta vei voiton. Niin se laihdutus sitten jäi", puolustelee Kari lupauksensa pyörtämistä.
Itsekidutusta vai
-rakkautta?
Lupaukset on usein tehty rikottaviksi, koska ne sotivat lupaajan tapoja vastaan. Nälkä, nikotiininpuute ja punttisalilla revähtäneet lihakset kiduttavat. Monet ovat kuitenkin hoksanneet, ettei lupausten tarvitse aina pohjautua masokismiin, kuten Oulun vankilassa vanginvartijana työskentelevä Leena Kärki, joka on luvannut itselleen olla itsekäs vuonna 2004.
"En ole koskaan tupakoinut ja olen aina tehnyt työni hyvin, joten sillä saralla ei ole muutoksiin tarvetta. Olen luvannut olla itsekäs ensi vuonna", Leena hymyilee. "Olen luvannut antaa itselleni enemmän aikaa, hoitaa itseäni ja omaa kuntoani."
Leena aikoo käyttää kerran viikossa työaikana sallitun urheilutunnin itsestään huolehtimiseen sen lisäksi, että hemmottelee terveyttään vapaa-aikana kävelylenkeillä tai pyöräilyllä.
"Tämä on projekti, joka liittyy omaan hyvinvointiin. Samalla siitä on iloa myös ystäville, lapsille ja lapsenlapsille, koska hyvinvoiva ihminen on iloisempi", Leena vakuuttaa. Hemmotteluun kuuluu myös matkustelu, jonka Leena vakuuttaa pönkittävän hyvinvointia.
Leenan kollegan Mauri Myllyahon ja vanki Jouko Tuppuraisen lupaukset ovat puolestaan pitkän tähtäimen tavoitteita. Jouko myöntää, ettei lupaus ehdi vielä alkavalle vuodelle.
"Aika pysähtyy kun on lusimassa: vankilassa ei vietetä joulua tai uutta vuotta. Uusi vuosi alkaa silloin, kun lähden täältä pois, ja olen luvannut, että myös pysyn täältä pois", Jouko sanoo vahvasti. "Mutta siihen tarvitaan kannustusta."
Mierontietä välttääkseen Jouko aikoo panostaa työhön, harrastuksiin ja perheeseen. Oma kolmevuotias poika ja perhe ovat hyviä kannusteita, Jouko vakuuttaa.
Mauri nyökkäilee, ja Leenakin yhtyy Joukon filosofiaan: yhdessä toisten kanssa lupaukset tuntuvat kevyemmiltä saavuttaa.
Kuten Leena, Maurikin on hyvätapainen: ei tupakointia, ei ylensyöntiä.
"Tarkoituksena on pysyä hyvässä kunnossa ennen eläkkeelle pääsyä. Olla tasapuolinen, rehti ja tunnollinen työssä", Mauri latelee ja epäilee virnistäen, että naiset ehkä tekevät helpommin radikaaleja uudenvuodenlupauksia. "Naisilla tunne-elämä on korkeampilentoista."
Saksofonia ja harjanvarsijumppaa
Tuula Jakosen aviomiehen kanssa yhteistä uudenvuodenlupausta uhkaa terrorisoida vähäluminen talvi.
"Tavoitteena on systemaattinen kuntoilu luonnossa. Talvella siihen kuuluu hiihto. Vuoden päästä takana on seitsemisensataa kilometriä", Tuula ennustaa. Luku tuli syntymävuoden kahdesta viimeisestä numerosta, kerrottuna 1,5:llä. Jos lumi ei salli hiihtoa, on vaihtoehtona sauvakävely.
"Tavoitteen muuttaminen numeroiksi konkretisoi tekemistä", Tuula tuumaa. Ensimmäiset kilometrit saavat kyytiä heti 1.1. Jakosten suunnatessa lomalle kohti Ylläksen latuja.
Työkaveri Sakari Meripaasi ei ole ensimmäistä kertaa lupausten partaalla.
"Yleensä ne ovat liittyneet nautintoaineisiin. Päivässä tulee sauhuteltua ehkä kolme tupakkaa. Ja viime vuonna tavoitteena oli pötsin pienennys, tein tammikuussa excel-kaavion ja kaikki. Hyvin meni maaliskuuhun asti", Sakari nauraa. "Siihenhän se kaatuu, ettei ole tarpeeksi luja tahto."
Sitä paitsi Sakari osaa nähdä jotakin hyvää tupakoinnissaankin: kävely tupakkahuoneeseen on hyvää taukojumppaa, ja henkoset rauhoittavat siinä määrin, että Sakari on laskelmoinut jokaisen savukkeen itse asiassa pidentävän elämää kolmella tunnilla.
Tänä vuonna hän on muuttanut aikaisempaa taktiikkaansa, kaiketi kerrostalonaapuriensa kauhuksi.
"Ostin vuonna 1998 saksofonin, ja olen siitä asti luvannut mökkinaapureille soittaa juhannuksena kappaleen Kotimaani ompi Suomi."
Juhannuksena 2004 mökkinaapurit saavat serenadinsa, ja siihen päästäkseen Sakari aloittaa tammikuussa viikoittaiset harjoitukset musiikkikoulussa.
"Niin, ja toinen lupaus liittyy työhön. Koneen edessä hartiat jumittuvat, joten tammikuussa aloitan päivittäisen sauvajumpan", Sakari takaa. Tuulan mielestä ajatus on hyvä, ehkäpä koko työporukka voisi ryhtyä siihen.
"Aiemmin en itse ole tehnyt näin konkreettista tavoitetta", Tuula pohtii. "Useat tuttavat ovat vuoden mittaan muuttaneet elämäntapoja, ja oma päätös kypsyi loppuvuotta kohti."
Molemmat lupaajat pitävät tärkeänä muiden tukea ja kannustusta, vaikka lupausta ei aina ole helppo paljastaa.
"Mitä useampi tietää lupauksesta, sen vähemmän haluaa epäonnistua", Sakari toteaa ja innostuu: "No, harkitaan nyt vielä sitä tupakoinnin lopettamistakin."