Varatuomari Christopher Wegelius, 64, ottaa vieraansa vastaan lokakuun tihkusateessa omakotitalonsa rappusilla Kirkkonummella. Kädenpuristus on yhtä luja ja katse kirkas kuin syksyllä 1991. Muutama uurre kasvoihin on tullut vuosien mittaan ja tukkaan ripaus harmautta.
Seitsemäntoista vuotta sitten pääjohtaja Wegelius eli yhtä elämänsä kovinta vaihetta.
"Pidimme Skopin työvaliokunnan kokousta pääkonttorin ylimmässä kerroksessa Esplanadilla, kun varatoimitusjohtaja Juhani Riikonen koputti ovelle ja tuli kertomaan, että rahaa ei enää saada. Kansallispankki oli pannut jälleenrahoituksemme kiinni eli se ei enää hyväksynyt Skopin pankkitodistuksia. Muut liikepankit seurasivat heti laumana perässä", muistelee Wegelius pääjohtaja-aikojaan Skopissa ja syyskuun 19:ttä päivää vuonna 1991.
Sitten piti ottaa ikävä puhelu Suomen Pankkiin. Wegelius ei enää muista, kuka johtokunnasta sen teki. Iltapäivällä Suomen Pankin pääjohtaja Rolf Kullberg pisti maailmalle tiedotteen, että Suomen Pankki vastaa kaikista Skopin sitoumuksista.
"Se oli sellainen päivä ja siitä alkoi sellainen mankeli, että minusta tuli epähenkilö Suomessa. Jos yritin puolustautua, ei kukaan kuunnellut eikä kukaan välittänyt. Olin yksin. Minulla on kuitenkin ollut tapana pitää päiväkirjaa ja pidän yhä. Päätin antaa päiväkirjani päätoimittaja Mauno Saarelle, ja siitähän seurasi kaikenlaista", muistelee Wegelius.
Wegelius muistuttaa, että vakavaraisuus voi olla vaikka kuinka korkea, mutta jos pankki ei saa jälleenrahoitusta, seinä on väistämättä vastassa. Skopin vakavaraisuus oli kriisin alkaessa yli 11 prosenttia, mutta siitä ei ollut apua, kun naapuripankki pisti jälleenrahoituksen kiinni.
"Nyt on vähän vastaava tilanne Suomessa. Glitnirin vakavaraisuus on 20 prosenttia ja silti huhuja levitetään. Jos pankki ei saa markkinoilta uutta rahaa, tilanne on paha. Pankissahan ei ole sitä rahaa, mitä sinne on talletettu, vaan se on lainattuna muualle työtä tekemään. Kun talletuspako tulee, minkään pankin rahat eivät riitä."
Skopin kriisistä alkoi seitsemän vuoden vahingonkorvausoikeudenkäynti ja asiakirjat julistettiin salaisiksi. Prosessi meni läpi kaikkien oikeusasteiden.
"Korkein oikeus antoi kesäkuun kahdeksannen päivän aamuna vuonna 2000 päätöksensä. Se oli vapauttava, ei mitään korvauksia! Taisin ottaa illansuussa tilkkasen viskiä", myhäilee Wegelius kuin poikaviikari.
Ei ole opittu mitään
"Kun seuraan tätä nykyistä pankkikriisiä katsomon puolelta, tulee pakostakin mieleen, onko opittu mitään edellisistä kriiseistä. Onhan tässä paljon erojakin Suomen tilanteeseen 1990-luvun alussa. Kun luottamusta ei ole ja pankit eivät luota toisiinsa, niin silloin puuttuu oikeastaan kaikki. Pankki ei voi elää päivääkään ilman luottamusta", painottaa Wegelius.
Hän huomauttaa, että 1990-luvun alussa läntisessä maailmassa elettiin suhteellisen normaaleja aikoja, mutta siitä huolimatta Suomi syöksyi lamaan ainoana länsimaana. "Suomessa revalvoitiin, kun olisi pitänyt devalvoida! Talouspolitiikka epäonnistui ja sitä seurasivat pankkivaikeudet."
Yhdysvaltain taloudessa Wegeliuksen mukaan on kyse lähinnä rahoitusmarkkinoiden ongelmasta. Se lähti liikkeelle maksukyvyttömille ihmisille myönnetyistä asuntolainoista, jotka arvopaperistettiin ja levitettiin markkinoille. Ongelmat ovat jatkuneet jo yli puolitoista vuotta.
"Jenkkien talous ei ole välttämättä kuralla, vaan rahoitusmarkkinat. Yhdysvaltain pankkiala rakentaa mielellään instrumentteja ja tuotteita, joita vain harvat ymmärtävät. Vielä harvemmat valvovat niiden käyttöä. Uusien instrumenttien koko kuva paljastuu vasta kriiseissä. Sen lisäksi pörssiin on rakennettu järjestelmiä, jotka käyvät automaattisesti osake- ja johdannaiskauppaa eli koneet pelaavat keskenään markkinoilla. Yhdysvaltain talouspolitiikka ei ole kuitenkaan epäonnistunut niin kuin Suomessa aikanaan."
Pörssit hyppelehtivät
Wegeliuksen mukaan Euroopassa ei ole vielä nähty pankkikriisin pohjia. Pörsseissä voi tulla jyrkkiä nousuja ja laskuja vielä kuukausien ajan.
"Yhdysvaltain senaatti hyväksyi lopulta lakiesityksen roskapankista. Yhdysvaltain rahamarkkinat - jotka ovat maailman suurimmat - on pakko saada toimimaan, jotta kotitaloudet ja yritykset, joiden talous on kunnossa, saavat luottoa. Luottolama olisi niin Yhdysvaltain kuin koko maailmankin taloudelle tosi paha juttu."
Aasiasta ei ole kuulunut huonoja uutisia, mutta siellä kaikkea ei aina kirjata eikä kaikkea kerrota. "Aasian maissa ei sanota ´ei´, myös Venäjällä ´ei´ sanotaan jollakin toisella ilmauksella, mutta Yhdysvalloissa sanotaan suoraan ´no´´.
Wegelius muistuttaa, että pankinjohtajilta on turha mennä kysymään, onko tämän pankissa ongelmia. "Harvoin sieltä tulee vastaus, että onhan niitä, vaikka pankki olisi todellisuudessa kaatumassa."
"Likviditeetti on sitä, että pankki maksaa tänään eikä huomenna. Euroopassa tilanne näyttää olevan helpompi kuin Yhdysvalloissa. Vanhalla mantereella EKP pumppaa rahaa markkinoille eli lainaa lyhyttä rahaa sitä tarvitseville pankeille, jotta likviditeettiä riittää joka päivä", selvittää Wegelius.
Euro on Suomen pelastus
Wegelius arvioi, että Suomen siirtyminen yhteisvaluutta euroon vuonna 1999 on ollut suomalaisille siunaukseksi.
"Euro tekee oman kansallisen rahapolitiikkamme jatkuvine devalvaatioineen mahdottomaksi. 1980-luvun loppu oli hurjaa aikaa Suomen rahamarkkinoilla, muuallakin kuin säästöpankkiryhmässä. Suomen Pankin pääjohtaja Sirkka Hämäläinen sanoi tuolloin, että vain taivas on kattona, kun Suomen Pankki puolustaa korkojen nostolla markan arvoa."
Pankkien välisillä lyhyen rahan markkinoilla korko saattoi käydä tuolloin liki 30 prosentissa!
Wegelius arvioi, että Pohjoismaiden pankkimarkkinoilla nähdään ehkä useitakin konsolidaatioita eli yhdistymisiä ja muita järjestelyitä. Hän uskoo, että Suomessa toimivat pankit kestävät aikamoista finanssimyrskyä eikä Euroopan keskuspankin tai kansallisten keskuspankkien tarvitse rientää apuun kuten 1990-luvulla.
"Jos esimerkiksi yhteispohjoismainen Nordea tarvitsisi apua, sitä varmasti löytyy, kun Ruotsin valtio omistaa pankista noin 20 prosenttia. Sammon Nalle Wahlroos teki niin hyvät kaupat tanskalaisten kanssa, että hän voi tehdä Pohjoismaiden tai Euroopankin pankkimarkkinoilla isoja siirtoja."
Wegeliuksen mukaan Euroopan pankeista suurin osa on kannattavia. Järjestelyitä voi tulla manner-Euroopassa, sillä esimerkiksi Saksassa toimii sadoittain pieniä pankkeja, kun maan pankkijärjestelmää ole vielä järjestelty Pohjoismaiden malliin.
Globalisaatio vaikuttaa
Wegelius rauhoittelee suomalaisia ympärillä riehuvasta finanssimyrskystä. Hän uskoo, että suomalaiset selviävät tästä myräkästä kuivin jaloin. Isoja ongelmia voi tulla siitä, jos Suomen vienti alkaa tökkiä.
"Helsingin pörssissä hyvienkin, kannattavien yhtiöiden kurssit ovat puolittuneet, mutta se ei tarkoita sitä, että yritykset olisivat huonoja. Suomi ei enää elä vain metsästä, elinkeinorakenteemme on paljon monipuolisempi kuin 1990-luvun alussa. Maailmalta kuitenkin tulee solkenaan ikäviä talousuutisia ja ne vähintäänkin hämmentävät, mutta jos ihmisillä on työpaikka ja velkaa vain kohtuullisesti, ei ole mitään hätää."
Hän uskoo, että vaikeat ajat eivät mene ohi muutamassa kuukaudessa, eivät ehkä vuodessakaan. Globalisaatio pitää huolen, että maailmantalouden heilahtelut vaikuttavat myös Suomeen. "Meillä on valtionvelkaa vähän. Aikamoinen myrsky pitäisi tulla, jos tämä laiva kaatuisi, mutta pienessäkin myrskyssä kastuu aina vähän."