Uutisointi puolustusministeri Seppo Kääriäisen viimekuisesta Moskovan-matkasta oli kuin henkinen toisinto keskustan puoluevaltuuskunnan vierailusta samassa kaupungissa Nkp:n kutsusta. Suurin ero oli, että ministerivierailu tapahtui lokakuussa 2003 ja puoluevierailu lokakuussa 1983. Molemmista kerrottiin tavalla, jonka luulisi saaneen uutisen kohteen eli Kääriäisen posket ja niskan punoittamaan.
Nykyinen ministeri Kääriäinen joutui selittelemään jälkikäteen uutista, että Venäjä olisi tarjonnut Suomelle terrorismin vastaiseen sotaan liittyviä yhteisharjoituksia. 20 vuotta sitten puoluesihteeri Kääriäinen kertoi puolestaan, että keskustan valtuuskunta vei isännille tuliaislahjaksi pullollisen presidentti Urho Kekkosen synnyinkodin, Lepikon torpan, multaa.
Multapullopostista tuli yksi suomettumisilmiön symboli. Vertoja sille veti ministeri Eino Uusitalon marraskuussa 1974 tekemä ehdotus välirauhansopimuksen solmimispäivän eli 19. syyskuuta nostamisesta toiseksi itsenäisyyspäiväksi. Aikaeroa näiden kolmen tapahtuman välillä on liki 30 vuotta, mutta itäkompleksi ei näytä lähtevän kulumallakaan.
Luutnantti Kääriäinen, lepikkoon meni taas. Vuosiluku 2003 tarkoittaa, etteivät mitkään syyt, varsinkaan yleiset, olisi estäneet kertomasta, mitä Moskovan kollega Sergei Ivanov oikein ehdotti. Vieläkään ei ole myöhäistä kertoa.
Puolustusministeri Ivanov vieraili Suomessa heinäkuussa 2002. Vierailun aikana Ivanov ja tuolloinen puolustusministeri Jan-Erik Enestam allekirjoittivat yhteistyösopimuksen, jossa linjattiin Suomen ja Venäjän puolustusvoimien vierailuvaihtoa. Suomen puolustusministeriö kertoi tuolloin ennakkotiedotteessaan häveliäästi, että "myös puolustushallintojen kahdenvälisen yhteistyön kehittäminen tulee olemaan esillä".
Sopimuksen teon jälkeen sotilasvaltuuskuntia onkin vieraillut molemmilla puolilla rajaa. Suomalaiset ovat käyneet ainakin Karjalan kannaksella ja venäläiset taas Porissa. Ivanovin Kääriäiselle tekemä esitys oli jatkoa viime vuonna tehdylle yhteistyösopimukselle. Se on nyt suomalaisharkinnassa.
Ministeri Kääriäinen muistutti kyllä hälyuutiseen viitaten, että nyt eletään 2000-lukua. Hän vain unohti itse ensimmäisenä ajan riennon. Kääriäinen teki politiikassa sen mitä tenniksessä kutsutaan kaksoisvirheeksi. Ykkössyöttö epäonnistui, kun hän ei hökäissyt heti ulos, että Ivanov oli tehnyt tällaisen ehdotuksen ja että Suomi harkitsee sitä kaikessa rauhassa. Hän vaikeni. Ilta-Sanomat pääsi jyvälle ja rinnasti asian vuoden 1978 kohu-uutiseen. Tuolloin puolustusministeri Dmitri Ustinov todella esitti yhteisiä sotaharjoituksia.
Kääriäisen kakkossyöttökin epäonnistui. Hän kiisti Ivanovin esittäneen yhteisiä sotaharjoituksia. Ministerin sanageneraattori tuotti kuitenkin tekstiä, joka oli omiaan herättämään lisäepäilyjä. Kääriäinen ei sanonut vieläkään tarkasti, mistä Ivanovin ehdotuksessa oli lopun perin kysymys.
Asian tekee hankalaksi se, että Ivanovin ehdotus liittyy Suomen ja Venäjän kahdenväliseen vierailuvaihtoon. Olisi paljon helpompi vastata myöntävästi, jos mukana olisi muitakin maita esiliinoina. Oman sivumakunsa tuo historia. Takavuosina Suomi, etenkään Urho Kekkonen, ei halunnut sanoa Kremlille ei. Kun tuli hankala ehdotus, Suomi joko pelasi aikaa tai vastasi myöntävästi, mutta itse asiassa kieltävästi. Pysyykö taktiikka samana?