Jutun ja faktaosuuden lähteinä on käytetty kahta Pekka J. Karhusen artikkelia, jotka on julkaistu
Tiede 2000 -lehdessä.
Liki 11 vuotta sitten kadonneen Mika Kantolan kuolinsyy saattaa jäädä ikuiseksi arvoitukseksi, sanoo Tampereen yliopiston oikeuslääketieteen professori Pekka J. Karhunen.
Kantolan jäännökset paikannettiin toissa viikolla Kalajoen Rautiosta.
Poliisin teknisten tutkijoiden ja oikeuslääkärien yhteistyö on usein tuloksekasta, mutta pitkään maastossa maatuneen ruumiin löytyminen asettaa molemmille tahoille äärimmäisen haasteen.
"En tunne Kantolan tapauksen yksityiskohtia. Tutkimusmahdollisuuksia on vielä, joskin niiden määrä on vähentynyt merkittävästi", Karhunen pohjustaa.
Poliisi on tutkinut Kantolan tapausta henkirikoksena. Jos ja kun pehmytkudoksia ei ole jäljellä, eivät tutkijat voi päätellä mitään mahdollisista verenvuodoista, mustelmista, ihoruhjeista, ruutisavujäljistä tai puukoniskuista.
"Jos henkirikosta tutkitaan näistä lähtökohdista, on kyseessä tavanomaista huomattavasti vaikeampi juttu", Karhunen toteaa.
Aika on tehnyt tehtävänsä myös mahdollisten dna-tunnisteiden suhteen.
"Ultraviolettivalo on pätkinyt dna:n ja sotkenut siitä emäspuuroa. Dna-tutkimuksen mahdollisuudet jonkun tekijän osoittamisessa ovat tässä tapauksessa menneet", Pekka J. Karhunen korostaa.
Lääkkeet ja huumeet seulotaan esiin
Poliisi on kommentoinut Mika Kantolan ruumiin löytymistä niukkasanaisesti. Huhumylly pyörii päivä päivältä kiivaammin, mutta varmaa tietoa tarjoaa vain oikeuslääkärin tuleva raportti.
Pelkistä luista on vuosien varrella kaivettu esiin yllättäviä faktoja.
"Esimerkiksi huumeiden tai lääkkeiden käyttöä voidaan yrittää jäljittää luuytimestä otetulla näytteellä", Helsingin yliopiston oikeuslääketieteen laitoksen johtaja, oikeuskemian professori Erkki Vuori vahvistaa.
Yhtä lailla tärkeää on käyttää ruumis röntgenkuvauksessa. Kuvaus voi paljastaa luuhun uponneen luodin tai veitsen tekemän jäljen.
Kuristussurman todistaminen on jo hankalampaa.
"Ruumiinavauksen yhteydessä tutkitaan aina kurkunpää, koska kuristaminen vaurioittaa herkästi sen rustopiikkejä ja kieliluuta. Myös päähän kohdistuneen iskun aiheuttama kuolema saattaa paljastua vasta ruumiinavauksessa", Pekka J. Karhunen taustoittaa.
Tv-sarjat ja oikea elämä kaukana toisistaan
Ruumiin löytöpaikka on poliisin teknisten tutkijoiden valtakuntaa. Viitteitä - mutta vain viitteitä - teknisten tutkijoiden ja oikeuslääkärien toiminnasta antavat television suositut rikostutkintasarjat.
Oikeassa elämässä raportit eivät valmistu hetkessä tai kahdessa. Oikeuslääkäreillä on paljon töitä. Tämän vuoksi lausuntojen antaminen viivästyy usein.
Jäännösten tarkastelu on vain yksi työvaihe. Oikeuskemialliset seulonnat, dna-tunnistukset ja hammaskarttojen vertailut ovat esimerkkejä lisätutkimuksista, jotka pitkittävät prosessia.
"Tulosten yhteenveto vie viikkoja tai jopa kuukausia", Karhunen tietää.
Karhusen ja tämän kollegoiden vaativassa työssä ei ole varaa hätäilyyn tai vääriin johtopäätöksiin.
"Jos ei löydy mitään, ei voi sanoa mitään."