Jos Tapio Luusuaa ja Torinon olympialaisissa yllättänyttä (8:s) Juuso Lahtelaa ei oteta lukuun, on Suomen kumparelaskumaajoukkue todellinen tuntemattomien sotilaiden legioona. Nimet Harri Kyllönen, Janne Salonen ja Arttu Kiramo eivät sano suurelle yleisölle mitään.
Maajoukkueen mediatilaisuudessa siloposkiset nuorukaiset urahtelivat toimittajille lyhyitä vastauksia.
"Kyllä kavereissa potentiaalia on. Mutta alkavalla kaudella heiltä ei kannata vielä odottaa ihmeitä", maajoukkueen valmennusryhmään kuuluva Sami Mustonen vakuuttaa.
Kovimmat odotukset kohdistuvat Luusuaan. Pelkosenniemeläinen oli vuosikausien ajan ryhmän kuopus. Nyt, 26-vuotiaana, hän on maajoukkueen ikäpresidentti ja ylivoimaisesti kokenein laskija.
"En ota sen kummempaa roolia. Toki neuvon, jos pojat vinkkejä kysyvät", Luusua sanoo.
Vuosituhannen vaihteessa Luusua voitti nuorten maailmanmestaruuden. Tie tähtiin oli kirjoitettu valmiiksi, mutta loukkaantumiskierre jarrutti urakehitystä.
Luusua on jo ehtinyt todistaa kykynsä. Kaksi maailmancupkisan voittoa ja Salt Lake Cityn olympialaisten viides sija kertovat taidoista olennaisen.
"Kun lasken tasollani, tiedän, että pystyn napsimaan palkintopallisijoituksia ja jopa voittamaan", Lapin yliopistossa kauppatieteitä opiskeleva Luusua tiivistää.
Olennaista on pysyä terveenä.
"Nyt ei ainakaan ole valittamista. Takana on hyvä harjoitusjakso."
Kauden avauksessa Luusua yrittää uusia toissavuotisen temppunsa. 14. joulukuuta 2005 hän voitti Tignes´n maailmancupkilpailun.
"Siinäkin mielessä on hyvä fiilis lähteä Ranskaan."