Luu­ran­ko sukelsi syvälle

Loppukilpailuun valittiin Kalevan levikkialueelta kolme arvostelua. Yhden niistä kirjoitti Miia Sandelin Myllytullin koulusta.

Kuva: Teija Soini

Luetko sinä? -kilpailun osallistujat analysoivat novellia taidokkaasti, mutta mielipiteiden ilmaisussa ja perustelemisessa on parantamisen varaa.

Tämän vuoden Luetko sinä? -kirjoituskilpailun novelli ei päästänyt kahdeksasluokkalaisia helpolla.

Pääosin fantasiaa kirjoittava Maria Turtschaninoff haastoi oppilaat keskittymään juonen sijaan yksityiskohtiin ja pohtimaan piilotettuja merkityksiä. Oma luurankoni -niminen novelli kertoo nuoresta, jonka yksinäisyys konkretisoituu kaapissa istuvan luurangon muodossa.

Novellin haasteellisuus näkyi monella tavalla. Kilpailutekstien joukossa oli harmillisen vähän puhtaita arvosteluja. Sen sijaan keskityttiin juonen referoimiseen ja analyysiin.
Tämä saattaa johtua siitä, että novellin tyylilajia ei oltu ymmärretty oikein. Monella luentaa olisi helpottanut tieto siitä, että novelli edustaa tšehovilaista tilannenovellia, joka yleensä alkaa ilman johdattelua ja loppu on avoin. Tilannenovellille on myös tyypillistä keskittyä yksityiskohtaisiin havaintoihin ja jättää juoni toissijaiseksi.

Nämä perustiedot omaava voi lähteä suoraan pohtimaan tekstin onnistumista omassa tyylilajissaan sen sijaan, että keskitytään ihmettelemään, miksi kirjailija on tehnyt tiettyjä ratkaisuja.

Toinen haaste liittyi lukijan huomioimiseen. Arvostelun tehtävä on antaa lukijalle syy joko lukea teksti ja jättää se lukematta. Lukijan kiinnostus pitää herättää kertomatta kuitenkaan kaikkea teoksesta.

Hyvää analyysiä ilman juonen paljastamista kirjoitti Oskari Kautto Metsokankaan koulusta: ”Novelli oli mielestäni erittäin hyvin kirjoitettu, sillä se laittaa lukijan pohtimaan, mistä novelli pohjimmiltaan kertoo, tämä voi kuitenkin viedä lukijalta hieman aikaa, ja sen takia novelli voi vaikuttaa aluksi tylsältä.”

Toisaalta arvostelun pitäisi tuoda jokin kiinnostava näkökulma tekstiin, jotta ne, jotka ovat jo tutustuneet teokseen, voivat oppia siitä jotain uutta. Hyvä esimerkki raikkaasta näkökulmasta, löytyi Metsokankaan koulussa opiskelevan Iida Tönkyrän tekstistä: ”Vaatteet riippuvat tiiviisti yhdessä kuin läpitunkematon muuri. Minusta tämä kuvaa ajatuksia, jotka ovat muuttumisen tiellä.”

Kahdeksasluokkalaiset ymmärsivät hyvin novellin teeman – yksinäisyyden ja pelkojen kohtaamisen – ja sitä analysoitiin taitavasti. Arvostelun lukija jäi kuitenkin kaipaamaan käsitystä siitä, millainen novelli on muihin yksinäisyyttä käsitteleviin teksteihin verrattuna.
Teemaa osattiin myös kritisoida: ”Juoni keskittyykin päähenkilön ja luurangon suhteen pureskeluun, mikä on ehkä hieman kliseinen: ensin luuranko, vertauskuva käsittelemättömälle ongelmalle, on ylitsepääsemättömän vaivaava, mutta kun sitä katsoo silmiin, se onkin aivan harmiton; voihan sen kanssa syödä vaikka illallista”, kirjoitti Eemeli Kastikainen Metsokankaan koulusta.

Avoin kerronta sai kahdeksasluokkalaisten mielikuvituksen valloilleen: yksinäisyyden lisäksi pohdittiin, voisiko luuranko olla kuollut isä tai vaikka homoseksuaalisuuden symboli.

Myös naapurin poika, jota päähenkilö vakoili ikkunastaan, aiheutti hämmennystä. Arvosteluissa harmiteltiin sitä, että hahmosta ei kerrottu paljoa. Harva kuitenkin jäi pohtimaan, miksi kirjailija oli tehnyt tämän valinnan ja mitä päähenkilön käytös kertoi novellin teemasta.

Emilia Karppinen Vaalan yhtenäiskoulusta pohti luurangon ja naapurin pojan yhteyttä osuvasti: ”Olisiko päähenkilö keksinyt luurangon sittenkin siksi, että oppisi kohtaamaan muita ihmisiä?”

Se, että novellissa ei suoraan kerrottu päähenkilöstä mitään, jakoi mielipiteitä. Toisten mielestä päähahmoon oli vaikea samaistua, kun taas toiset kokivat, että kasvottomuus salli kaikenlaisten lukijoiden samaistua hahmoon. ”Se, ettei päähenkilön tarkkaa ikää, nimeä tai sukupuolta kerrota, voisi sekin olla tavallaan vertauskuva yksinäisyydelle. Jokainen tietää sen yhden ihmisen, jolla ei ole ystäviä, jonka nimeä ei muista ja kasvot unohtaa helposti”, pohti Katri Pirnes Frosteruksen koulusta.

Loppukilpailuun valittiin Kalevan levikkialueelta kolme arvostelua. Ne kirjoittivat Saara Kajula Gananderin koulusta, Inka Latvakoski Haapajärven yläasteelta ja Miia Sandelin Myllytullin koulusta.

Valinta ei ollut helppo. Tekstit, joissa mielipide tuli selvästi esille, olivat keskenään hyvin tasaväkisiä. Jatkoon päässeet arvostelut ovat toimivia kokonaisuuksia, joista löytyy sekä kehuja että kritiikkiä. Novellia arvioitiin juonta paljastamatta ja analyysi on liitetty mielipiteeseen. Teksteissä on otettu kantaa kieleen, kerrontaan, hahmoihin ja teemoihin.
Lisäksi arvosteluista näkee, että novelli on luettu useamman kuin yhden kerran.

”Voisin lukea sen kerta toisensa jälkeen uudelleen ja pohtia, mitä kaikkea luuranko yrittää huutaa kaapistaan maailmalle sanattomin sanoin”, kirjoitti jatkoon päässyt Saara Kajula.