Jo ajat sitten, kun risukarhit ja kaskeaminen oli arkipäivää, isännät osasivat sijoittaa tärkeimmän rakennuksen juuri siihen paikkaan mihin se kuuluikin, kirkon keskelle kylää. Maailman muuttuessakin on useita tärkeitä rakennuksia, joiden sijainnin on oltava siinä, mihin se parhaiten kuuluukin.
Rautatieasema on yksi tällainen paikka, ratakiskojensa vieressä. Siihen kohdistuu niin tärkeitä elämään kuuluvia asioita, ettei siellä tarvita mitään muuta kuin asemalle kuuluvaa toimintaa. Siellä tapahtuu nuo lähtemisten ja saapumisten mystiset asiat ja odotusajan palvelut. Ensimmäiset jännittävät lähdöt ja kipeätkin viimeiset jäähyväiset, sekä tietysti saapumisten riemut.
Oululla on jopa oma rautatieasemalle sijoittuva kulttuurihistoriallinen aarteensa. Paavo Rintalan kirjoittama ja Mikko Niskasen ohjaama elokuva, Pojat.
Kun ajattelee edellä mainittuja, joulun ajan, pääsiäisen ja muiden loma-aikojen kiireellisiä tulemisia ja menemisiä, niin eipä siinä ole aikaa keskittyä tiede- ja museaalisiin syventymisiin, päinvastoin.
Asemarakennuksia suunnittelevien arkkitehtien on paneuduttava kaikin keinoin tuota fyysistä- ja henkistä siirtymätapahtumaa tukeviin seikkoihin suunnittelussaan. Oululla on jo valmiina korkeatasoinen asemasuunnitelma, eikä sitä suunniteltu tiede- ja tutkimuskeskukseksi. Liekö ollut suunnitteluohjelmassakaan?
Keskusteluissa mainittu areenakin on käyttötarkoituksensa puolesta kyseenalainen samaan yhteyteen. Paikassahan on kysymys monen eri liikkumismuodon yhtymäkohdasta, matkakeskuksesta. Suunnittelun täytynee alkaa liikenneselvityksellä kaikkine jatkoyhteyksineen.
Alueelle tehdyt havainnekuvat osoittavat myös, että on runsaudenpulaa matkakeskuksen sisällöksi. Areenan kohdalla tulisi edelleen katsoa myös Raksilan urheilupuistoon. Olisiko siellä vajaakäyttöistä aluetta arvokkaammalle käytölle? Radikaaleita ratkaisujakin pitää joskus uskaltaa tehdä.
Museo ja tiedekeskuksen sijainniksi on täten jäämässä torin seutu. No, sinnehän kyllä mahtuu. Mutta herää kysymys, onko todella tutkittu mikä tälle vierailukohteelle olisi se paras mahdollisista paikoista Oulussa? Toimiva torihan kuuluu jokaiseen kaupunkiin ja kyläänkin, josko tässä saataisiin kaksi kärpästä yhdellä iskulla?
Nähtävillä oleva suistokaupunkivisio voisi hyvinkin muodostua varsinaiseksi kehityksen tiekartaksi ehyemmän Oulun rakentamiseen, kaupungin herkimpään syntymäpaikkaan. Ehdoksi vain tulee, että ratkaisut ovat oikeita. Mahdollisuudet myös kulttuuri- ja kongressikeskukselle tälle alueelle ovat hyvät. Kunnianhimoa pitää tavoitteissa tietysti olla, mutta häpeän välttäminenkin joskus riittää.
Kaikkein kalleinta on väärään paikkaan rakentaminen. Virhe tai vain huono ratkaisu siirtyy kaikkeen kohteen myöhempään toimintaan mukaan. Se vie paikan myös tulevilta rakentamistarpeilta.
Teknisen lautakunnan päätös 10.6.1997 Ahtisaari aukiosta on esimerkki tästä. Aukea aukean keskelle. Nyt se on suunnittelun esteenä. Paikassa, johon kuuluisi rakennus! Helsinki teki Ahtisaariaukiosta tyylikkään päätöksen ja vielä mainion ratkaisun torin käytöstä kauppahallin remontin hoidossa. Kehityksen kyydissä on tekemistä. Kansaa on hyvä kuunnella.
Pauli Runtti
Oulu
Lue lisää lukijoiden mielipiteitä päivän Kalevasta!
Näin lähetät mielipidekirjoituksen Kalevaan.