Heti juhlan alussa Helsingin poliisisoittokunnan seitsikon kajauttama Muistoja Pohjolasta
-marssi vei Luton veteraanien ajatukset 60 vuoden takaisiin muistoihin ja komentajaansa, kenraaliluutnantti Antti Pennaseen.
Tällä kertaa Luton miesten perinnetoimikunnan Helsingissä järjestämälle asevelitapaamiselle oli poikkeuksellinen syy. Torstaina julkistettiin myös henkilöstöhistoriikki Antti Pennanen - Petsamon, Lapin ja rajan kenraali.
Pennasen syntymän 100-vuotispäiväksi ajoitettuun juhlaan oli saapunut paikalle 24 Luton veteraania, jotka Pennasen komennossa taistelivat jatkosodassa Petsamon erillisosastossa. Paikalla oli runsaasti myös hänen muita työtovereitaan ja nuorempaa polvea - konkreettisena osoituksena siitä, miten hyvin Luton miehet ovat onnistuneet toiveessaan siirtää perinnettä ja perintöä nuoremmille.
Luton miehet niittautuivat yhteen viettäessään yhdessä 4-5 vuotta sodissa. Juhlassa tehtiin aikamatkaa taaksepäin, kun näytettiin leikkaamattomana alkuperäisversiona tk-kuvaaja Heikki Roivaisen lyhytelokuva huoltokuljetuksista Luttojoella heinäkuussa 1942.
Jo kaksi vuotta sodan päättämisen jälkeen 1947 Luton miehet perustivat perinneyhdistyksensä. Siitä lähtien on kokoonnuttu vuosittain vaihtamaan kuulumisia, muistelemaan menneitä ja arvioimaan nykyistä.
Vaikka rivit ovat harvenneet, miehet pitävät tiiviisti yhtä. Pennasen "käsky" Luton miesten muistomerkin paljastusjuhlaan vuonna 1986 Ivaloon lähettämästä tervehdyksestä on otettu tosissaan. Pennasen tervehdys kuului: pysykää yksimielisinä loppuun asti.
Perinneyhdistyksen puheenjohtajana vuodesta 1991 lähtien toiminut Pekka Jokela huomauttaa, ettei Luton miehillä ole mitään revanssihenkeä, vaan nuoruudessa ja Pennasen johdolla syntynyt side pitää.
Ainutlaatuisen
nopea karriääri
Kuusjärvellä vuonna 1903 syntyneen ja Helsingissä 1989 kuolleen Antti Pennasen taipaleen rajavartioalikersantista upseeriksi, Petsamon taistelijoiden komentajaksi, rajavartiostojen päälliköksi ja kenraaliksi on koonnut kirjaksi ye-everstiluutnantti Urho Myllyniemi. Hän luonnehti teosta tieteelliseksi elämäkerraksi. Se perustuu primäärilähteisiin, jota on täydennetty aikalaishaastatteluilla, tuoreella venäläisellä kirjallisuudella sekä saksalaisilla ja itävaltalaisilla tutkimuksilla.
Myllyniemen mukaan Pennasen ura muodostui nopeudessaan ainutlaatuiseksi: viidessä vuodessa luutnantista täydeksi everstiksi luontaisilla johtajan lahjoilla. Pennasta luonnehditaan velvollisuudentuntoiseksi. päättäväiseksi ja isälliseksi esimieheksi.
Hän oli erinomainen ihmistuntija, luotti alaisiinsa ja loi heihin vahvan itsetunnon. Hän oli huumorintajuinen, viihtyi metsällä ja kalassa. Pennanen tunnettiin myös suurena saunan ystävänä.
Henkilöhistoriikki syntyi Luton miesten perinnetoimikunnan aloitteesta ja rajavartiolaitoksen tilauksesta.
Pennanen aloitti uransa rajavartioalikersanttina Kainuussa.
Käytyään kadettikoulun 1920-luvun lopulla hän palveli ensin pari vuotta nuorempana upseerina puolustuslaitoksessa, mutta siirtyi sitten Lapin rajavartiostoon. Talvisodassa hän toimi Petsamossa osasto Pennasen komentajana. Jatkosodassa hän oli vastuussa samalla alueella Petsamon erillisosaston ns. Luton miehen komentajana. Lapin sodassa Pennanen miehineen pelasti muun muassa Kemin valtakunnallisesti tärkeät teollisuuslaitokset.
Sotien jälkeen Pennanen toimi Lapin rajavartioston komentajana ja myöhemmin rajavartiostojen päällikkönä kohoten kenraaliluutnantiksi.