Naispappeutta vastustavalle Suomen Luther-säätiölle vihittiin kolme uutta pappia reilu viikko sitten Göteborgissa. Säätiö on palkannut heistä kaksi ja aikaisemmin tänä vuonna jo kaksi. Säätiöllä on nyt 14 jumalanpalvelusyhteisöä kaupungeissa eri puolilla maata, ja se aikoo kasvaa.
Pastori Juhana Pohjola Luther-säätiöstä kiistää silti yhteisön olevan rakentamassa omaa kirkkoa. Suhde on läheisempi tähän mennessä kuusi pastoria säätiölle vihkineeseen ruotsalaiseen Missionsprovinsiin.
"Toimimme kirkon sisällä. Me rakennamme jumalanpalvelusyhteisöä, eli tavoitteenamme on, että jokaisessa yhteisössä olisi viikoittaiset jumalanpalvelukset ja oma pastori, joka kantaa niistä vastuuta", Pohjola korostaa.
"Joudumme vihkimään papit Ruotsissa, koska näille kutsumustietoisille nuorille miehille ei anneta vihkimystä Suomessa. Ei ole muuta mahdollisuutta."
"Luther-säätiö on tukijäsenenä Missionsprovinsissa. On selvää, että siellä vihityt ovat luterilaisia Missionsprovinsin, eikä evankelis-luterilaisen kirkon, pastoreita", Pohjola sanoo.
Ruotsin kirkko ei tunnusta Missionsprovinsia, jonka piispa Arne Olsson on vihkinyt kaikkiaan 15 pastoria tähän Lähetyshiippakuntaan.
Kirkon silmissä
maallikkoja
Kirkon piiristä taas painotetaan, että kirkon sisäiseksi uudistusliikkeeksi itseään puhutteleva Luther-säätiö on laillinen, yksityisoikeudellinen säätiö. Ei missään nimessä uskonnonvapauslain tarkoittama uskonnollinen yhdyskunta. Eikä sillä ole mitään tekemistä evankelisluterilaisen kansankirkon kanssa.
"Tässä yleisöllä on perusteellinen väärinkäsitys. Luther-säätiön papit eivät ole oikeutettuja toimittamaan mitään meidän kirkossamme", tiivistää kirkkoneuvos Matti Halttunen kirkkohallituksesta.
"Kun he tulevat takaisin Ruotsista, kirkon kannalta ei ole tapahtunut mitään muutosta", sanoo lakimiesasessori Osmo Rahja Oulun hiippakunnasta. "He ovat yhtä maallikkoja kuin ennen Ruotsiin menoaan. Minusta vihkimiset ovat lähinnä roolileikkejä. Ei niillä mitään muuta juridista merkitystä ole."
Epäselvää, minkä
kirkon pappeja
Rahja pitää naispappeuden vastustusta pienen piirin sisäisenä puuhana. "Suurimmalle osalle suomalaisista on minun tietääkseni yhdentekevää se, onko pappi mies vai nainen. Tärkeämpää on se, minkälaisen sanoman pappi tuo", Osmo Rahja sanoo,
Luther-säätiön pappien vihkiminen Ruotsin Missionsprovinsissa tekee kirkon kannalta hieman epäselväksi sen, minkä kirkon pappeja he ovat, pohdiskelee teologisten asioiden sihteeri Matti Repo kirkkohallituksen ulkoasiain osastolta. Repo arvelee säätiön pappien katsovan olevansa jäsenyytensä perusteella myös pappisvirassaan Suomen evankelisluterilaiseen kirkkoon.
"Mutta jäsenyydestä ei vielä seuraa, että he olisivat pappeja myös tässä kirkossa", Repo sanoo.
Repo katsoo Luther-säätiön tähdentävän sitä, että kirkolla pitää olla selvä järjestysmuoto; pitää olla piispan virka, ja piispan tulee pappien lailla olla oikeasti vihittyjä. Viran suhteen on siis selvä järjestys, ja jumalanpalveluksen toimittavat järjestykseen vihityt papit, mutta samalla kirkollinen järjestys omaksutaan ilman kirkkoa.
"Näyttää siltä, ettei ole ihan selvää, nähdäänkö tämä järjestys pelkkänä rakenteena ilman sitä kirkkoa, jonka pappeina he olisivat", Repo miettii edelleen. "En ole ainakaan vielä kuullut, että he katsoisivat Luther-säätiön olevan oma kirkkonsa."