Serbia pyysi viime vuonna Haagin kansainvälistä tuomioistuinta tutkimaan, pitääkö Kosovon maakunnan lähtö omille teilleen vettä kansainvälisoikeudellisesti.
YK hyväksyi Serbian esityksen. Torstaina Haagin tuomioistuin ICJ antoi äänin 9--5 ratkaisun, jonka mukaan Kosovon itsenäistyminen ei rikkonut kansainvälistä oikeutta.
Serbian johtajat ilmoittivat kuitenkin heti, etteivät he koskaan hyväksy Kosovon irtautumista. Vaikka ICJ:n ratkaisu ei ole juridisesti sitova, on nurinkurista, ettei se nyt kelpaakaan Serbialle.
Ennen torstaita 69 valtiota, Suomi niiden mukana, oli tunnustanut Kosovon itsenäisyyden. On selvää, että tunnustusten määrä nousee nopeahkosti päätöksen jälkeen yli sadan. Sitä voi pitää jo riittävänä.
Tunnustusten kattavuuden kannalta olisi tärkeää, että mukaan tulisivat myös Serbia, Venäjä, Kiina sekä EU:n loputkin jäsenmaat. Tunnustuksen saanti on kiven takana etenkin kolmelta ensimmäiseltä.
Serbian jyrkät ensireaktiot ovat ymmärrettäviä. Aikaa myöten Serbia joutuu kuitenkin ottamaan lusikan kauniiseen käteensä, jos se mielii päästä EU:n jäseneksi.
EU-ovi ei aukea Serbialle eikä Kosovolle vielä vuosiin. Tunnustuksen panttaaminen on tietysti Serbialle hyvä valtti jäsenyysneuvotteluihin. EU-jäsenyydet ja tunnustus voivatkin nivoutua luontevasti yhteen.
Riskejä on kaksi. Serbian johto voi joutua ahtaalle kiihkokansallisten voimien kanssa. Toiseksi ICJ:n päätös on Venäjälle vipu vääntää yhtäläistä kohtelua Georgiasta irrottamilleen Abhasialle ja Etelä-Ossetialle sekä hivuttaa Venäjän lähialueilla olevia venäläismielisiä alueita ainakin Ukrainassa ja Moldovassa "Kosovon tielle". Saksan ulkoministeri Guido Westerwelle kiirehtikin jo sanomaan, ettei Kosovo-ratkaisu sovellu muualla.