Mikäli on uskominen poliitikkojen viimeaikaisia vakuutteluja, jatkossa ei pitäisi olla enää luvassa poliittisia virkanimityksiä. Vanha maan tapa, sulle mulle -politiikka, on luvattu kuopata. Keskustan puheenjohtaja Juha Sipilä meni vakuuttamaan, että Kevan mahdollinen seuraava toimitusjohtajan pesti ei ole mitenkään itsestään selvästi jyvitetty keskustalle. Muutenkin hän kertoi koko ikänsä vierastaneensa poliittisia virkanimityksiä.
Sipilän puheet voi tässä vaiheessa panna oppositiojohtajan piikkiin. Vaikka lausunto olisikin tullut puhtaasta vakaumuksesta, lupaus testataan viimeistään siinä vaiheessa kun keskusta istuu taas tukevasti hallituksessa ja edessä on virkapakettien sorvaaminen. Sipilän lausunto kaivetaan esiin viimeistään siinä vaiheessa, kun edessä on seuraava keskustanimitys.
Eduskunnan kyselytunnilla torstaina oltiin liikuttavan yksimielisiä siitä, että poliittisen nimityskulttuurin aika on ohi. Kukapa nyt tohtisi mennä väittämään, että piut paut välittää yleisestä mielipiteestä, vaan aikoo jatkossakin röyhkeästi täyttää paikat omilla miehillä ja naisilla? Kelpasi se vihreä oksa taannoin SMP:llekin.
Poliittisin perustein tehdyt valinnat ovat yllättävän syvällä, vaikka vain muutama prosentti kansalaisista kuuluu puolueisiin.
Nimityksiin liittyy paljon suhmurointia. Pätevät ehdokkaat eivät välttämättä lähde ryvettymään, jos etukäteen on tiedossa, että tehtävä ei ole aidosti auki. Tavallista on, että jollekin puolueelle jyvitettyyn pestiin etsitään sopivia ehdokkaita omasta piiristä.
Käytetty sanonta on, että valittujen tulee olla päteviä ja sopivia. Poliittisessa kremlologiassa sopiva tarkoittaa oikeaa poliittista taustaa tai viiteryhmää. Yhteiskuntasuhteet on toinen hanakasti käytetty taikasana, joka tasoittaa pääsyn merkittäviin tehtäviin.
Poliittiset nimitykset rikkovat perustuslakia, jos pätevä hakija syrjäytetään jäsenkirjan perusteella. Jäsenyys poliittisessa puolueessa ei voi olla pätevyysperuste. Taito, kyky, kokemus, koulutus ja ammattitaito ovat hyviä valintakriteereitä.
Surkuhupaisia näytelmiä ovat tapaukset, joissa pätevyysvaatimuksia rukataan sen mukaan, kuka valmiiksi valittu aiotaan istuttaa tehtävään.
Tärkeää on muistaa, että liioin uskonnollinen vakaumus tai sukupuolinen suuntaus ei saa olla este tai etu valinnoissa. Valitsijoille ilman nimeä ja kuvaa annetut hakemukset ovatkin tuottaneet yllätyksiä.
Samalla on syytä tunnustaa, että monipuolinen poliittinen vankka kokemus kansallisissa ja kansainvälisissä luottamustehtävissä ei tee epäpäteväksi eikä voi olla rasite, kun ihmiset liikkuvat työelämässä.
Selvää kuitenkin on, että keskeiset nimitykset eivät jatkossa voi enää olla läänityksiä, joissa tehtävään valitut kahmivat ja vaativat kohtuuttomia, viranhoidon kannalta täysin perusteettomia taloudellisia etuja itselleen. Tässä suhteessa yhteiskunnassa on isomman savotan paikka. Oikeustajuun ei istu, että viranhoidon kylkiäisinä tulee liuta merkittäviä etuja, jotka muut kustantavat itse.