Pääministeri Göran Persson on taitava poliitikko ja taktikko, mutta hänen pilansa menevät usein pieleen.
Viime viikonloppuna Persson astui taas julkisuuteen pitkän - kriittisten puoluetovereiden mielestä liian pitkän - loman jälkeen pannakseen sosiaalidemokraattisen puolueen liikkeelle ensi vuoden vaaleja varten. Ja niin saatiin pöytäkirjoihin taas yksi epäonnistunut pila.
Idyllisessä Björkvikissä Sörmlannissa Tukholman eteläpuolella vanhoille puoluetovereille järjestetyssä perinteisessä kesätapaamisessa Persson kertoi löytäneensä "keltavahveroita silmänkantamattomiin". Tällaisilla asioilla saa Ruotsissa kehua. Yleisö piti kuulemastaan. Mutta sitten tuli vain kiusaantunutta naurua, kun hän jatkoi: "Anita-vaimoni poimi ne." Tasa-arvon ykkösmaassa näin ei kerta kaikkiaan saa sanoa.
Mutta kriittisetkin kirjoittajat ovat antaneet asian olla. Sitä pidettiin vain taas yhtenä Perssonin epäonnistuneista piloista.
Eräs toinen Perssonin Björkvikissä huolettomasti heittämistä lausahduksista ei sitä vastoin ole unohtunut yhtä helposti. Kysymys oli työpaikoista tai niiden puutteesta, joka on valtava ongelma ja tulee hallitsemaan Ruotsissa käytävää poliittista keskustelua seuraavan vuoden aikana.
Yli puolella miljoonalla työikäisellä ruotsalaisella ei ole työtä johon mennä. Joko he ovat työnhakijoina ns. toimenpiteiden piirissä tai yksinkertaisesti ilman työtä. Lisäksi mukaan pitää laskea vielä ne, jotka ovat sairauslomalla tai ennenaikaisella eläkkeellä. Viime vuonna Persson vakuutti samassa paikassa, että "nyt alkaa tulla työpaikkoja". Niiden määrä on kuitenkin vain laskenut ja niitä on nyt 8 000 vähemmän kuin vuosi sitten.
Tällä kertaa Persson lupasi "erittäin vahvan taloutemme" pohjalta taikoa valtion varoilla esiin aivan uusia töitä, joita kukaan ei vielä tee. Hän lupaa vähintään 10 000 työpaikkaa valtiolliselle ja kunnalliselle sektorille. Vanhukset voivat esimerkiksi saada apua verhojen vaihtamisessa.
Iäkkäänpuoleinen yleisö osoitti suosiota. Pidempään kuvioissa olleet toimittajat muistelivat, miten porvarillinen pääministeri Thorbjörn Fälldin 1970- ja 80-luvuilla puolusti ammattitaitoa vaatimattomia työpaikkoja. "Mitä vikaa käpyjen keräämisessä on?", hän tivasi tuohtuneena, kun hänen ideoitaan oli arvosteltu. Fälldinin tottumukset ja juuret olivat norrlantilaisella maaseudulla. Ne Perssonin puoluetoverit, jotka muistivat tämän, pitivät suunsa kiinni.
Perssonin havittelemille verhojen vaihtajille maksetaan palkkaa sopimuksen mukaan. Kukaan ei muista, mitä käpyjen kerääjille maksettiin, mutta työpaikkoja ei alalle syntynyt.
Matalapalkkaiset työpaikat ovat aina olleet sosiaalidemokratialle koetinkivi ja vielä enemmän, kun EU sai uusiksi jäsenikseen matalan palkkatason maita. Siinä, että Suomen tavoin kannustetaan siivouksen kaltaisia kotitöitä, joita yleisesti sanotaan "piian töiksi", nähdään selviä ideologisia ongelmia. Niinpä sosiaalidemokraattinen lehdistö torjui verhotyöpaikat, ja oppositio syytti Perssonia yrityksestä piilottaa kasvava työttömyys "verhojen taakse".
Taloustieteilijät arvostelevat sitä, että Persson haluaa nyt ensimmäistä kertaa ylittää viime vuonna 870 miljardiksi kruunuksi määritellyn maksukaton uusien työpaikkojen luomiseksi. Heidän mukaansa se johtaa vain korkojen ja ulkomaanvelan nousuun.
Se, miten asiassa käy, selviää 20. syyskuuta, kun budjetti julkistetaan. Kysymyksessä on selvä pulma, sillä Persson on aina saarnannut, että "veloissa oleva ei ole vapaa".
Pääministeri ja hänen puolueensa ovat vastatuulessa, sillä porvarillisen puolen valtaantulo uhkaa syksyn 2006 vaaleissa. Persson on suunnitellut juhlivansa silloin kymmenvuotista kauttaan Ruotsin pääministerinä.