Osittain lehmänkauppaa, mutta myös muistutus Yhdysvaltain politiikan selvästä muutoksesta. Näin voisi selittää presidentti Barack Obaman viikonlopun lupausta vahvasta tuesta Turkin EU-jäsenyydelle.
Akatemiatutkija Mika Aaltola Ulkopoliittisesta instituutista arvioi, että tuenosoituksella yhtäältä taivuteltiin Turkkia puoltamaan tanskalaista Anders Fogh Rasmussenia Naton pääsihteeriksi. Samalla se alleviivasi sitä, ettei Obama ole George W. Bush: obamalainen näkökulma ei ymmärrä Euroopan nihkeyttä Turkkia kohtaan ja pitää eurooppalaista ajattelutapaa vanhanaikaisena.
– Obaman poliittinen kulttuuri ei ota lähtökohdaksi arvopohjaa vaan sen, mihin suuntaan maailmaa halutaan viedä. Yhteisyys on nyt tärkeämpää kuin se, vastaavatko liittokuntien rajat vanhoja kulttuuripiirejä, Aaltola pohtii.
Yhdysvallat on hänen mielestään loikannut länsimaisia arvoja korostaneesta Bushin politiikasta Obaman moniarvoisuutta ja globalismia painottavaan linjaan. Siihen sopivat huonosti etenkin Ranskassa virinneet halut määritellä Euroopan unioni ensisijaisesti länsimaisesta kristillisestä arvopohjasta käsin ja työntää Turkkia loitommas.
– Obaman visiossa Euroopan rajojen määrittely tällä tavoin on vierasta, eikä sitä nähdä järkevänä, minkä vuoksi Eurooppa vaikuttaa nurkkakuntaiselta. Obaman ajattelussa esimerkiksi Intia ja Kiina herättävät enemmän mielenkiintoa. Bushille transatlanttinen länsi oli vielä tärkein moottori, Aaltola sanoo.
Aaltolan mukaan Bush kyllä halusi Obaman tapaan sitoa Turkkia läntisiin sotilaallisiin ja poliittisiin yhteyksiin, mutta hänen uuskonservatiivinen politiikkansa kohteli silti Turkkia tavallaan ulkopuolisena. Se sopi kitkattomammin yhteen eurooppalaisten pyrkimysten kanssa.