Vuotta 2007 on takana 13 kokonaista päivää. On aika tehdä ensimmäinen uusi uudenvuodenlupaus. Sellainen pidettäväksi tarkoitettu. Edelliset kun olen ehtinyt rikkoa jo moneen kertaan.
Lupaukseni on monivaiheinen.
En laula koskaan julkisesti. Ja jos satun laulamaan julkisesti, varmistan, ettei yksikään kolmikko ole arvostelemassa laulua ammattinsa puolesta.
Ja jos joku trio sattuu arvostelemaan spektaakkelia ammattinsa puolesta, varmistan, ettei kukaan tallenna lauluesitystä videonauhalle tai dvd-muotoon.
Ja jos joku sattuisi kuitenkin tallentamaan tapauksen jälkipolville, pidän huolta, ettei kukaan esitä laulua koskaan yleisessä verkossa: mainostelevisiossa tai edes puolivahingossa YouTubessa.
Sama koskee myös mukiloitsemistani. Jos joku vartiointiliikkeen mies mukiloi minut ostoskeskuksen liepeillä, estän sakihivutukseni esittämisen kyseisessä Tuubissa.
Ja edelleen: minä ja kolapulloni emme aio sallia yhteisen kylmän ja hapokkaan hetkemme taltioimista samaiseen netin löytötavaratoimistoon. Haluan epäonnistua omissa oloissani.
En aio sallia televisiokameroiden asentamista asuntooni.
En sen wc-huoneeseen, jossa oksentelen kontillani illan naamiobileiden jälkeen. En sen saunatilaan, jossa hikoilen liian pienissä uimahousuissani naiskatraan kera. En isoveljeni huoneeseen, jossa haluan tilittää ahdistustani, kyynelehtiä aivan yksin.
Enkä varsinkaan asuntoni makuuhuoneeseen, jossa peiton heilahtelut, korvaan supisemiset ja lievät raiskausyritykseni tajuttoman petikumppanin kanssa jääkööt omaksi salaisuudekseni.
Tämän ainoan uuden uudenvuodenlupaukseni alakohtiin kuuluu myös se, etten kalastele ammattini perusteella morsianta itselleni joukkotiedotusvälineen avulla.
En valitse lopullista kumppania - josta joko eroan koirariidan päätteeksi tai kihlaan hänet - kolmen sopivimman kandidaatin joukosta. En pyydä häntä muuttamaan kahden kissani joukkoon toiselta puolelta Suomea yhden viikonlopun mittaisen koeasumisen jälkeen.
Ja jos satunkin valitsemaan vaimoni yllä olevalla tavalla, en vaihda häntä määräajaksi jonkun toisen miehen vaimoon ensimmäisen tilaisuuden tullen.
Lupaan pyhästi, etten anna valtaväestöön tai vähemmistöön kuuluvan henkilön stailata minua ja pistää peruukkiani ojennukseen.
En astu puntarille eli vaa´alle töllöntapittajien silmien alla ja valuta vuolaita kyyneliä siksi, etten ole pystynyt täyttämään oman joukkueeni ja koko Suomen laihdutusodotuksia.
Ja jos tämän vuoden aikana päätoimittajaksi etenen, en aio valita lähintä alaistani kilpailuttamalla kokelaita mitä ihmeellisimmillä ja nöyryyttävimmillä tavoilla. Siten, että häikäilemättömin takapuolennuolija voittaa työpaikan takapuoleni nuolijana.
En hajota kotiani pajupillinpäreiksi ja sen jälkeen remontoi sitä riitelystä saavani adrenaliinin voimalla uuteen kuosiin. Mukana ei ole tietenkään projektiluontoinen kumppani, josta pienen pintaremontin valmistumisen jälkeen eroan.
Viinaa juon, tupakkia poltan, syön epäterveellisesti ja tuhlaan rahaa, jos ja kun siltä tuntuu.
Lupaan sen.