Kun muistelee viime kevään eduskuntavaalikampanjaa, ilma oli sakeanaan lupauksia hoitajamitoituksesta, vappusatasesta ja monesta muusta. Kun hallitusta muodostettiin, infran rakentamiseen lupailtiin miljardeja.
Syksyn alettua realismi on alkanut kummasti kolkutella Antti Rinteen (sd.) hallituksen ovella.
Vaalilupausten kutistuminen takeista tuluskukkaroiksi ei ole uutta eikä yllättävää. Lupauksia antavat kaikki puolueet, ja niistä joutuvat tinkimään kaikki hallitukseen menevät puolueet. Parhaassa asemassa ovat ne, jotka eivät pääse, tai joudu, tilille lupauksistaan.
Mielikuva hallituksesta poikkeaa odotetusti paljon edellisestä jo nyt. Siinä missä Juha Sipilän (kesk.) oli kallellaan oikealle, siinä Rinteen hallitus on sitä vasemmalle.
Sipilän hallituksen ideologisuus näkyi eniten siinä, että hallituksen ja ay-liikkeen välit olivat kireällä. Rinteen hallituksen ideologisuus on alkanut näkyä jo nyt hallituksen ja yritysmaailman välisenä juopana.
Elinkeinoelämän keskusliiton EK:n kysely kertoi viikolla, että valtaosa yrityksistä ei usko hallituksen mahdollisuuksiin luoda 60 000 uutta työpaikkaa. Tylyn tuloksen luulisi hätkäyttävän hallitustakin.
Rinne hakee vielä pääministerin roolia. Sekään ei ole uutta eikä yllättävää. Eräässä taustatilaisuudessa Rinne kyllä puhui jo pääministerinuotilla, mutta julkisuudessa se on vielä hakusessa.
Entinen ay-pomo ei näytä pääsevän helpolla pilkuistaan. Rinne on ehtinyt astua työmarkkinajärjestöjen tontille tavalla, jota voi verrata kokoomuksen Sari Sairaanhoitaja -tapaukseen.
Rinne väläytti Helsingin Sanomissa kertakorvausta ratkaisuksi Postin ja ammattiliitto PAU:n riitaan. Vielä oppositiossa Rinne varoitteli hallitusta puuttumasta työmarkkina-asioihin, koska silloin tulee yleensä "sutta ja sekundaa".
Hallitus on ehtinyt puuttua valtionyhtiöistä Postin lisäksi Veikkauksen asioihin. Näkyvin ministeri on ollut, yllättävää kyllä, kunta- ja omistajaohjausministeri Sirpa Paatero (sd.).
Puuttuminen on sinänsä perusteltua, mutta jos siinä mennään liian pitkälle, hallituksesta tulee helposti työmarkkinaosapuoli. Vaara on ilmeinen semminkin kun edessä on visainen työehtosopimuskierros.
Isossa kuvassa yllättävin uusi avaus on kuitenkin kuultu ulkoministeri Pekka Haavistolta (vihr.). Hän sanoi Financial Timesissa, että Euroopan unionin olisi parannettava Venäjä-suhteitaan.
Tasavallan presidentti Sauli Niinistö ei ottanut etäisyyttä Haaviston lausuntoon, mutta sanoi painottavansa "dialogin merkitystä, joka on ehkä hivenen varovaisempi". Virossa Haaviston lausuntoa on arvosteltu kitkerästi.
Hallitus on alkanut vetää länkiä kaulaansa niin ratahankkeissa kuin vaalien alla kiivaasti väitellyssä hoitajamitoituksessa.
Suuret infrapuheet kutistuivat tällä viikolla suunnittelurahoiksi Turun tunnin radalle ja Suomi-radalle. Suunnittelu muuttuu konkreettisiksi raiteiksi ehkä 2030-luvulla. Se ei estänyt vihreitä tviittaamasta suolarahoista järisyttävänä suunnanmuutoksena.
Vielä ennen vaaleja nykyinen perhe- ja peruspalveluministeri Krista Kiuru (sd.) julisti, että 0,7:n hoitajamitoitus yhtä hoidettavaa kohti on nopeasti toteutettavissa yhdellä lakiin kirjoitettavalla lauseella.
Näin varmaan on, mutta mitoituksen muuttaminen käytännöksi on jo toinen juttu. Sosiaali- ja terveysministeriö kertoi elokuussa, että vuonna 2020 ympärivuorokautisten hoivapalvelujen henkilöstömitoitus olisi 0,5 ja nousisi "myöhemmin" 0,7 ammattihenkilöön hoidettavaa kohti.
Nykyinen vähimmäismitoitus on laatusuosituksessa 0,5 ammattihenkilöä eli alkuvaiheessa lakiin tulisi vain nykyinen suositus. 0,7:n toteuttamisen vaatiman siirtymäajan pituudesta ei ole tietoa.
Rinne veti lupauslänkiä kaulaansa tällä viikolla Kuntaliiton paneelissa. Pääministeri sanoi, ettei raha riitä 4 000 uuden hoitajan ja lääkärin palkkaamiseen tällä vaalikaudella.
Hoitajamitoitus ja seitsemän päivän hoitotakuu saadaan Rinteen mukaan aikaan silti ainakin hallinnollisesti. Eli lait voidaan kirjoittaa, mutta toimeenpanoon voi mennä hyvässäkin tapauksessa vuosia.
Kun vielä työllisyysasteen nousu on pysähtynyt, todellisuus kolkuttaa hallituksen ovelle yhä äänekkäämmin.