Pohjois-Suomessa on vireillä yli viiden miljardin euron edestä teollisia suurhankkeita, jotka ovat parhaillaan lupakäsittelyssä.
Poikkeuksellisen suuret ja laajat hakemukset ovat panneet lupaviranomaiset lujille.
Teollisuudessa on Pohjois-Suomessa vireillä useita suurhankkeita. Parhaillaan ympäristöluvitusta odottavien teollisten uudisinvestointien määrä nousee yli viiteen miljardiin euroon.
Aikataulut paukkuvat, kun poikkeuksellisen suuret ja vaativat hankkeet täyttävät lupaviranomaisten työpöydät. Hakemuksia joudutaan panemaan tärkeysjärjestykseen, jolloin pienemmät, mutta alueellisesti tärkeät hankkeet saattavat viivästyä.
Lupamenettelyn pitkittyminen on myrkkyä Suomen kansantaloudelle, jos kysymys on siitä, että kärsimätön pääoma ei jaksa odottaa luvitusten valmistumista. Maailmanmarkkinat ehtivät heilauttaa lupaaviakin hankkeita, jolloin laskelmat tehdään uudestaan ennen päätöksiä tuotannon aloittamisesta tai aloittamatta jättämisestä.
Pohjois-Suomessa vireillä olevat suurhankkeet ovat sitä mittaluokkaa, että niitä ei rahoiteta pelkästään kotimaisin voimin. Toisaalta Suomen mineraalivarannot ovat niin valtavat, että ne houkuttavat ulkomaisia sijoittajia.
Uusia biotuotantolaitoksia puolestaan suunnitellaan vähän sinne ja tänne. Kannattavuusarvioita tehdään useista kohteista niin kaivos- kuin bioteollisuudessa.
Pohjois-Suomen aluehallintoviraston ympäristölupavastuualue onkin päässyt ruuhkautumaan (Kaleva 6.2.). Parin vuoden takainen tulppa saatiin puretuksi, mutta nyt tilanne on hakemusmäärän kasvun takia hankaloitunut uudestaan.
Hakemussuman purkaminen ei saisi olla pienestä lisäresurssista kiinni. Vastuuministeriöissä luulisi ymmärrettävän, että virkamieslisäresursseja olisi paikallaan käyttää suman purkamiseen, kun kyseessä ovat niin suuret kansalliset edut.
Toteutuessaan suurinvestoinnit toisivat merkittävää taloudellista potkua Pohjois-Suomeen. Siksi investointipäätökset pitäisi saada liukkaasti liikkeelle, mikäli se vain on lupahakemusten käsittelystä kiinni.
Ympäristölupien myöntämisessä ei toki pidä hötkyillä, kun kyse on biotalouteen, kaivostoimintaan, metalli- ja paperiteollisuuteen liittyvistä hankkeista. Talvivaaran kokemusten opettamana hakemuksilta on lupa odottaa perusteellisuutta.
Silti tuntuu kohtuuttomalta, jos miljardihankkeet seisovat ja pahimmassa tapauksessa lipuvat ohi sen takia, että vireillä olevia lupahakemuksia ei ehditä käsittelemään tavoiteaikataulussa.
Pohjois-Suomessa ympäristölupahakemusten valmistumista odottavat muun muassa Kaidin biopolttoainejalostamo Kemissä ja Soklin apatiittitehdas Savukoskella. Kumpikin olisivat toteutuessaan noin miljardin euron investointeja.
Listalla ovat myös Paltamon sellu- ja biotuotetehdas, Kemijärven biojalostamo, Hannukaisen rauta-, kupari- ja kultakaivos Kolarissa, Raahen metallituotetehdas, Terrafamen toimintaa koskeva uusi lupahakemus ja siihen liittyvät hakemusasiat, Kittilän kultakaivoksen erillishakemukset jne.
Luvitus ei takaa suunniteltujen laitosten varmaa aloittamista, jos pääomat puuttuvat, mutta ovat toiminnan ehdoton edellytys.