Kuntien perimissä rakennuslupamaksuissa on Oulun seudulla suuria eroavaisuuksia. Kalleinta palvelua omakotirakentajat nauttivat Oulussa.
Suurissa kunnissa maksut ovat jopa kaksinkertaisia pieniin verrattuina. Eroille voi löytyä luontevia selityksiä, mutta hintahaarukan suuruus ihmetyttää. Pienissä kunnissa rakennetaan vähemmän, joten lupa- ja neuvontapalvelujen käytöstä kertyy vähemmän maksuja. Suurissa kunnissa karttuu varoja, joiden myötä on mahdollista laajentaa palveluvalikkoa.
Kunnat saattavat pitää lupamaksun alhaisena lisätäkseen kunnan vetovoimaisuutta rakentajien silmissä. Ei ole kuitenkaan olemassa näyttöä siitä, että todellisia kustannuksia alhaisemmat lupataksat olisivat erityinen houkutin rakentajille.
Viime kädessä alitaksoitus johtaa siihen, että puuttuvat summat otetaan muilta veronmaksajilta. Ei ole kuitenkaan mitään järkeä siinä, että veronmaksajat subventoivat rakentajien lupamaksuja. Pääperiaate on, että rakentamislupamaksuilla pitää kattaa toiminnasta aiheutuvat kustannukset.
Kuntaliitto on kiinnittänyt ilmiöön huomiota. Rakentajien maksamat lupamaksut kattavat entistä vähemmän kuntien rakennusvalvonnan menoja.
Kuntalaiset voivat käytännössä vaikuttaa hyvin vähän veroprosentteihin ja taksoitukseen. Jos rahat eivät riitä, päättäjät nostavat maksuja ja sillä sipuli. Tarkan euron aikoina on poimittava joka marja maasta ja katsottava, että veroilla ei keinotekoisesti alenneta lupamaksuja.
Rakentajat tarvitsevat monenlaista neuvontaa ja ohjeistusta. Valitettavasti lisääntynyt normisto ei välttämättä ole parantanut rakentamisen laatua.
Pääkirjoitus