YK:ssa pidetyt puheet osoittivat, ettei missään enää vähätellä ilmastonmuutoksen vakavuutta. Se auttaa käytännön ratkaisuihin pääsyä joulukuussa Balilla.
Jos ilmastonmuutos torjuttaisiin puheilla, niin tämän viikon jälkeen ei pitäisi hätää olla. YK:n pääsihteerin Ban Ki-Moonin maanantaina järjestämä "korkean tason tilaisuus" oli nimensä veroinen eli ensimmäinen kerta kun maailman johtajat puhuivat näin laajasti nimenomaan ilmastosta.
Joukosta oli poissa nimekkäimpänä Yhdysvaltain presidentti George W. Bush, joka puolestaan järjestää loppuviikosta suurimpien saastuttajamaiden johtajille oman erilliskokouksen ilmastoteemasta.
On ilman muuta toivottavinta, että kaikki valtiot pystyisivät YK-järjestelmän kautta löytämään ratkaisun tarvittavista toimista. Sitä ryhdytään toden teolla etsimään joulukuussa Balilla, kun laajat neuvottelut Kioton sopimuksen jälkeisistä tavoitteista alkavat. Mutta vielä tärkeämpää on, ettei mikään merkittävä valtio enää kiistä ilmastonmuutoksen todellisuutta ja heitä jo siinä kapuloita rattaisiin.
Avaintekijä tässä on Yhdysvallat. On oleellista huomata, että tuijottaminen vain Bushin hallinnon tekoihin ja puheisiin antaa maan tilanteesta väärän kuvan. Monet kaupungit ja osavaltiot ovat selkeän edistyksellisiä, etenkin kuvernööri Arnold Schwarzeneggerin johtama Kalifornia.
Schwarzenegger pääsi YK:n puhujapönttöön kertomaan, kuinka panostus puhtaaseen teknologiaan vie Kalifornian talouden samalla uusiin aluevaltauksiin: riskipääomaa virtaa alalle nyt enemmän kuin telekommunikaatioon, ja kasvuodotukset ovat suuria.
Yhdysvaltain entinen varapresidentti Al Gore jatkaa tunnettua ilmastokampanjaansa minkä ehtii, ja oma ilmasto-ohjelma on myös Bill Clintonillakin, hänen entisellä esimiehellään. Presidentti Bushin on loppuaikanaan pakko ottaa tämä kasvava poliittinen paine huomioon virallisessa politiikassaan.
YK:n uuden pääsihteerin järjestämän ilmastokeskustelun päätavoite oli luoda painetta pian edessä oleviin Balin neuvotteluihin. Kioton sopimus umpeutuu vuonna 2012, eikä päätöstä sen seuraajasta odoteta ennen vuotta 2009. Mutta Balilta toivotaan yhteistä näkemystä siitä, mitä oikein ryhdytään tavoittelemaan -- ja suurin kysymys on, kuinka sitä tavoitellaan. Tätä tietoa kaipaa myös elinkeinoelämä, joka suunnittelee tulevia investointejaan.
Tehtävä on äärimmäisen vaikea. Toisaalla kasvaa tietoisuus siitä, että päästöjä olisi vähennettävä paljon ja nopeasti, sillä koko ilmastonmuutos on vaarassa karata käsistä tuhoisin seurauksin. Toisaalla maat ovat syvästi erimielisiä siitä, kuinka tämä temppu tehdään. Annetaanko sitovat vähennystavoitteet Kioton tapaan vai luotetaanko enemmän vapaaehtoisuuteen ja markkinamekanismeihin, kuten uuteen teknologiaan?
On ilmeistä, että molempia tarvitaan. Mutta tämän kaiken paneminen paperille voi olla mutkikkainta, mitä kansainvälisessä diplomatiassa on koskaan tehty. Samalla harva jos mikään asia on ollut yhtä tärkeä.
Siksi Ban Ki-Moonilta oli hyvä veto pohjustaa Balia tämän tason tapaamisella, vaikka se sinänsä ei mitään konkretiaa tuonutkaan. Presidentti Tarja Halosen puhe on hyvä esimerkki tyhjien korulauseiden pyörityksestä "meidän on työskenneltävä yhdessä" -tyyliin. Sellaista kuultiin YK:ssa jälleen liikaa, mutta toivoa antaa se, että moni johtaja oli jo varustautunut selkeän täsmällisillä näkemyksillä.