Kiimingin valtuuston maanantai-illan päätös kunta- ja palvelurakenneselvityksen aloittamisesta Oulun kanssa on yllättävä ja kauaskantoinen. Yllättävä siksi, että Kiimingin nykyisen valtuuston enemmistöltä ei ole oletettu löytyvän halukkuutta Oulun kanssa tehtävän liitoksen tutkimiseen. Uudessa valtuustossa tilanne voi olla jo toinen, mutta tämä oli vanhojen voimasuhteiden pohjalta tehty päätös.
Kauaskantoinen yhden äänen enemmistöllä syntynyt tulos oli siksi, että se avaa vihdoinkin tietä todelliseen kuntayhteistyöhön Oulun seudulla.
Ylikiiminki liittyy Ouluun vuodenvaihteessa. Yli-Iissä on siihen halukkuutta, ja Haukiputaan kanssa on tekeillä selvitys, mutta niistä ei vielä kunnollista kokonaisuutta synny. Suuri Kiiminki olisi Oulujoen pohjoispuolella se palapelin puuttuva osa, joka täydentäisi kuvion.
Kiimingin valtuustossa viitattiin Salon ja Jyväskylän esimerkkeihin. Juuri tästä on kyse. Myös monella muulla kaupunkiseudulla, kuten Joensuussa, on jo päästy toimiviin kokonaisuuksiin, mutta Oulun seutu on jämähtänyt paikoilleen.
Selvitys ei vielä merkitse kuntaliitosta, eikä Oulun ja Haukiputaankaan yhteistyön muotoa ole vielä ratkaistu. Mutta selvityspäätös on välttämätön edellytys sille, että jotain positiivista voi tapahtua. Jää näyttää vihdoinkin murtuvan, ainakin Oulun pohjoispuolella. Etelän suunnalla liikahdukset ovat vielä edessä.
Oulun seudulla uusi kuntarakenne näyttää syntyvän pala kerrallaan eikä yhdellä rysäyksellä. Sillä ei ole lopputuloksen kannalta merkitystä. Pääasia on, että mennään kohti terveitä ratkaisuja.