Luovuus ravisuttelee Suomea. Jo puhki siteeratun luovuusteoreetikko Richard Floridan nimi vilahtelee joka toisen kaupungin tai muun organisaation nettisivuilla.
Opetusministeriö valmistelee luovuusstrategiaansa ja Elinkeinoelämän valtuuskunta on perustanut puheenjohtaja Jorma Ollilan johdolla Creative Finland yhdistyksen edistämään luovuutta yhteiskunnassamme. Mistä on kyse?
Yhteiskuntamme on muuttunut rytinällä suljetummasta avoimeen talouteen ja olemme saaneet todistaa teollisten tuotantolaitoksien siirtymistä halvan työvoiman maihin.
Kilpailukyvyn pelastajaksi on tässä kehityksessä nostettu luovuus. Luovuus ei ole pelkästään taiteilijoiden yksinoikeus vaan sitä täytyy löytyä jokaisesta ammattiryhmästä.
Luovuus nähdään avaimena taiteellisiin, teknologisiin ja muihin yhteiskunnallisiin innovaatioihin, joiden varaan tulevaisuutemme halutaan turvata.
Tulevaisuuden tutkija professori Markku Wilenius käsittelee teoksessaan Luovaan talouteen liike-elämän kulttuuriosaamisen merkitystä kilpailukyvyn kasvattamisessa.
Yrityksien tulisi luoda luova työskentely-ympäristö joka mahdollistaa uusien ideoiden ja ajatuksien vapaan vuorovaikutuksen.
Myös kyky haistella heikkoja signaaleja eli ennakoida tulevaisuuden kuluttajakäyttäytymistä ja muutostrendejä on osa kulttuuriosaamista.
Yksi osa luovuuden ja kulttuuriosaamisen kehittämistä on liike-elämän ja kulttuurin välinen yhteistyö. Se on kokenut suuren muutoksen. Sponsorointi muuttunut vastikkeettomasta hyväntekeväisyydestä yhteisiin projekteihin.
Suomessa yritykset käyttävät sponsorointiin noin 80--100 miljoonaa euroa vuodessa, josta urheilun osuus on 60--70 prosenttia. Kulttuurin ja taiteen on 15--20 prosenttia.
Erityisesti yhteiskuntavastuullinen sponsorointi on kasvussa. Esimerkkinä toimii Kiasman ja Vattenfallin kiertokoulu. Hankkeessa liitutauluksi maalattu auto taiteilijoineen kiersi kolmen vuoden ajan ympäri Suomen kouluja käsitellen eri oppiaineiden aiheita nykytaiteen keinoin, eräänlaisena pedagogisena performanssina.
Luovuus on siis nostettu naftaliinista ja asetettu kansakunnan kaapin päälle.
Mutta pelkästään luovuudesta puhuminen ei riitä. Tullaanko jokaiseen kaupunkiin sijoittamaan "luovuusasiamiehiä" (tätäkin on ehdotettu), jotka johtavat luovuuden kehittymistä?
Ovatko strategiat, komiteat ja erilaiset työryhmät kaikessa virallisuudessaan oikeita tahoja edistämään luovuutta?
Luovuuskeskustelu onkin tällä hetkellä sangen epäluovaa. Siinä missä työelämä nykyisin korostaa tehokkuutta, suorittamista, riskien hallintaa ja onnistumista käyttää luovuus polttoaineenaan täsmälleen päinvastaisia elementtejä. Luovuus syntyy kiireettömyydestä, luvasta kokeilla, ottaa riskejä ja epäonnistua. Hampaat irvessä on vaikea olla luova.
Kirjoittaja on Oulu Sinfonian intendentti.