Ivan Gontsarovin luoma hahmo Oblomov antoi nimensä laiskuudelle. Oblomovilaista nautiskelijaa katsotaan meidän työkorosteisessa kulttuurissa pahalla. Jos lorvit, et tee mitään - olet siis laiska. Laiskuus taas on synneistä pahimpia. Luovan työn tekijälle laiskottelu on kuitenkin välttämätön työvaihe. Uusia ajatuksia ja oivalluksia ei synny ilman joutilaisuutta.
Tämän puolesta ovat puhuneet lukuisat taiteilijat ja joutilaisuuden hedelmällisyydestä puhuvat myös Timo Kiiskinen ja Esa Eloranta. J.Karjalainen on kertonut kahvilassa istumisen ja ihmisten tarkkailun olevan lempipuuhiansa.
Kaikkihan me teemme ympäristöstämme havaintoja. Biisintekijöille, elokuvaohjaajille ja kirjailijoille havainnot ovat korvaamatonta materiaalia, ja jos on kiire, ei havaintoja ehdi työstämään. Ne jäävät irrallisiksi ja hukkuvat arjen humuun.
Eloranta tajusi tämän karvaasti vuonna 1992. Laman vuoksi hänellä ei ollut kuin kaksi keikkaa vuoden sisällä, eikä rahaa elämiseen tullut vielä tarpeeksi Teostostakaan. Ylpeys ei antanut periksi ottaa valtiolta rahaa, ja niin kävi soittajan tie varastomieheksi.
"Se oli kauhea kokemus. En sinä aikana saanut tehtyä yhtään biisiä. Se työ tappoi luovuuteni, olin fyysisesti niin väsynyt. Puolen vuoden jälkeen tein selkeän valinnan. Sanoin itselleni etten enää ikinä luovu musiikin tekemisestä, tuli mitä tuli", sanoo Eloranta painokkaasti. Muita hommia hän ei sen jälkeen ole tehnyt.
"Vuorokaudessa eivät tunnit riitä eikä pää kestä, että voisi tehdä mitään muuta."