Technopolis Oyj:ssä mittavan uran tehnyt Pertti Huuskonen jätti keskiviikkona yhtiön hallituksen kokopäivätoimisen puheenjohtajan tehtävät. Huuskosen merkitystä Technopoliksen nousulle ei voi ylikorostaa. Kyse on menestystarinasta, jollaisia soisi näkevänsä täällä pohjoisessa paljon useammin.
Kalevalla antamassaan laajassa jäähdyttelyhaastattelussa Huuskonen harmitteli luovuuden aliarvostusta Suomessa.
"Moni yritysihminen pitää luovuutta löperyytenä", moitti Huuskonen Kalevalle. Hän sanoi olleensa onnekas, kun "yliopistossa tarjottiin kurssia, joka johdatti koneinsinöörejä luovan työn tekniikkaan". Huuskosen mukaan luovuus on sitä, "että haetaan
uusia mahdollisuuksia ja ollaan ennakkoluulottomia".
Lisäksi on tehtävä rajusti töitä. Kuluneen sanonnan mukaan menestymisessä on 10 prosenttia inspiraatiota ja 90 prosenttia perspiraatiota, vaikka luovuus ja laiskuus tuottavat toki paremman lopputuloksen kuin pelkkä laiskuus.
Oli hyvä, että luovuuden puolesta parahti pitkän linjan yritysjohtaja ja insinööri. Huuskonen on nimittäin aivan oikeassa. Suomi on näihin vuosiin saakka korostanut ja arvostanut insinööritaitoja. Eikä siinä mitään vikaa olekaan. Loogisuus ja järjestelmällisyys ovat hyveitä, joiden ansiosta suomalainen insinööri on edelleen sekä kansallisesti että kansainvälisesti arvostettu.
Insinööri-, teollisuus- ja taloustaitojen korostuminen johtuu paljolti kansakunnan nuoruudesta. Suomi on muuttunut vain muutamassa vuosikymmenessä maatalousmaasta jälkiteolliseksi tietoyhteiskunnaksi. Muutos näkyy parhaiten metsäteollisuudessa. Suomessa on paljon johtajia, ylempiä toimihenkilöitä ja työntekijöitä, jotka ovat olleet rakentamassa sellu- ja paperitehtaita ja nähneet eläkepäiviensä kynnyksellä saneerauksen pyyhkäisevän tehtaansa kartalta kokonaan.
Jos teollis-taloudellinen sykli on näihin päiviin saakka kestänyt sukupolven, voi olettaa rakennemuutosten tulevaisuudessa seuraavan toistaan paljon nopeammin. Mikään ei pysy paikallaan. Työntekijöille se tarkoittaa entistä useammin töiden ja yritysten vaihtumista moneen kertaan työuran aikana.
Luovuuden merkityksen laaja ymmärtäminen on ehdottoman tarpeellista jo taloudellisen menestyksen näkökulmasta. Luovuus ei ole vain taiteellisten produktioiden tuottamista. Palveluiden suhteellinen osuus kokonaistuotannosta jatkaa kasvuaan ja vastaavasti teollisten työpaikkojen kato Suomesta halvempien tuotantokustannusten maihin jatkuu.
Yritysten ja yhteisöjen pitäisi uskaltaa entistä enemmän palkata riveihinsä eri alojen osaajia. Rahoituslaitosten ylimmässä johdossa kaikkien ei tarvitse olla kauppatieteilijöitä, suurlähettilääksi ei aina tarvitse nousta vain pitkän virkauran päätteeksi eikä sairaalan johtajan tarvitse aina olla lääkäri. Luovuus syntyy paikassa, jossa erilaiset ihmiset ja näkökulmat rakentavasti kohtaavat.