Suomen hallitus nimitti keskiviikkona professori Heikki Ylikankaan selvittämään Suomesta tehtyjä ulkomaalaisten luovutuksia natsi-Saksalle jatkosodan aikana. Asiaa on vaatinut toisen maailmansodan sotarikollisia etsivä Wiesenthal-keskus. Keskuksen selvitysvaatimus perustuu vastikään julkaistuun Luovutetut-kirjaan, jossa Elina Sana arvioi Suomen luovuttaneen Saksaan noin 3 000 ulkomaalaista.
Aikaisemmin Suomesta oletettiin luovutetun natsi-Saksaan kahdeksan juutalaista. Sanan tutkimusten mukaan luovutettuja oli kuitenkin lähes 3 000. Suurin osa heistä oli poliittisia sotavankeja ja vähintään 39 juutalaista.
Pohjois-Suomesta sotilasviranomaiset luovuttivat päämajan valvontaosaston kautta Gestapolle ainakin 525 kahdelle erityisleirille koottua poliittista sotavankia.
Professori Heikki Ylikankaan mielestä perusteellinen tutkimus ulkomaalaisten luovutuksista olisi paikallaan. Joitakin tietoja luovutuksista on ollut olemassa toki jo aikaisemmin, mutta Ylikankaan mukaan uutta oli luovutettujen suuri määrä sekä painottuminen juutalaisiin sekä poliittisiin vankeihin.
Joidenkin mielestä historian ikäviä asioita ei ole enää nykyään tarpeellista kaivella. Ylikangas on itse tutkimuksen tarpeellisuuden kannalla ja sitä mieltä, että häpeätahra on ainoastaan se, että Suomea on pidetty aikaisemmin jollakin tavalla poikkeuksellisena sotaa käyvänä maana. Suomen historiaa on idealisoitu, ikään kuin mustia läikkiä ei olisi.
"Nyt ollaan siirtymässä reaalitodellisuuteen ja käsitys Suomenkin toiminnasta on normalisoitumassa. Ei se sen kummempi asia ole. Olemme olleet liikaa kallellaan idealisoivaan suuntaan. Reaalimaailma on kuitenkin toisenlainen ja sitä meidän on ollut vähän vaikea myöntää."
Ylikankaan mielestä luovutetuista tehtävä selvitystyö kertoo omalta osaltaan siitä, että suomalainen yhteiskunta on nyt valmiimpi kuin koskaan ennen käsittelemään kaikenlaisia menneisyyteen liittyviä kysymyksiä. Se kertoo jotain hyvää suomalaisesta demokratiasta.
Myös inkeriläisten kohtalo kaipaa selvitystä
Sodan aikana Saksaan luovutettujen ulkomaalaisten lisäksi Suomi luovutti sodan jälkeen Neuvostoliitolle Suomeen 1941 tuodut noin 60 000 inkeriläistä. Ylikangas olettaa inkeriläisten odottavan, että myös tästä asiasta tehtäisiin perusteellinen tutkimus.
Inkeriläisten kutsuminen 1990-luvun lopulla Suomeen paluumuuttajina oli Ylikankaan mielestä poliittisella tasolla toki aikamoinen sovittava ele ja anteeksipyyntö, mutta se ei kuitenkaan korvaa tutkimusta.
"Asiaa on kyllä tutkittu ja yhtä jos toista tiedetään, mutta koottua esitystä ei ole ollut. Myös inkeriläiset itse ovat asiaa tutkineet."
Myös Elina Sanan mielestä inkeriläisten luovutuksesta tehty selvitys olisi hyvä idea. Jos kerran niin sanottuja vaikeita ja kipeitä kohtia historiasta selvitellään, saman tien voisi ryhtyä selvittelemään loputkin kipeät kohdat, Sana toteaa.
Wiesenthal-keskus on vaatinut luovutuksista vastanneiden rankaisemista. Rangaistuksiin tai korvauksiin Ylikangas ei historian tutkijana ota kantaa. Tutkijan intresseissä on ainoastaan asioiden selvittäminen.
Myöskään Elina Sana ei ota kantaa korvauksiin, vaan kysymys on enemmänkin ihmisoikeusjuridinen. Hänen mukaansa kuitenkin esimerkiksi Saksa on maksanut keskitysleireillä olleille korvauksia.
"Asia ei kuulu minun tutkimukseni piiriin, mutta tietysti kirja tarjoaa pohjan omaisille, joita Suomesta löytyy vielä aika montakin. Heillä on ihan hyvät mahdollisuudet hakea korvauksia tämän tutkimuksen jälkeen."
Ylikankaan tekemän selvityksen on määrä valmistua tammikuun lopulla. Alustavasti Ylikangas arvelee, että mahdollisessa tutkimuksessa pitäisi selvitellä sekä luovutettujen henkilöhistoriaa että uudelleen arvioida Suomen suhdetta natsi-Saksaan. Itse tutkimuksen Ylikangas arvio kestävän kolmisen vuotta, sillä tieto on niin hajanaista, että se teettää tutkijoilla paljon töitä.