Omistajaohjauksesta vastannut kehitysministeri Heidi Hautala (vihr.) päätyi ainoaan mahdolliseen ratkaisuun, kun hän kertoi perjantaina eroavansa ministerin paikalta.
Ministeri myönsi harjoittaneensa poliittista ohjausta niin, että Arctia Shipping ei tehnyt rikosilmoitusta jäänmurtajille tunkeutuneista Greenpeace-aktivisteista viime vuonna.
Iltalehden uutisesta alkaneen jupakan aikana Hautala ehti ensin lähes myöntää ja sitten jyrkästi kiistää antaneensa asiassa poliittista ohjausta. Auringonlaskun alaksi luultu painettu sana näytti taas voimansa: Hautala ei olisi lähtenyt, jos asiaa ei olisi paljastettu.
Hautala jätti perjantaina mainitsematta, että laivayhtiön johdon ohjaus oli poikkeuksellisen järeää. Ministerin eroilmoituksen jälkeen Arctia Shipping kertoi, että yhtiön toimitusjohtaja uhattiin erottaa, ellei rikosilmoitusta peruta.
Peittelyn sijaan vihreät kuittasivat tiedon puuttumisen lehdistölle jaetusta materiaalista vahinkona. Selityksen voi uskoa ken tahtoo.
Demokratian kannalta on huolestuttavaa, ettei Hautala kadu yhtiön johdon painostusta, vaan sitä, ettei heti kertonut tai muistanut antaneensa poliittista ohjausta. Hän pitää kuitenkin kiinni siitä, että ohjaus oli maineriskien hallintaa ja yhtiön edun mukaista. Siinä hän on väärässä.
Käsitys siitä, että valtionyhtiön pitää kestää kansalaisjärjestöjen toimintaa ja painostusta enemmän kuin muiden on täysin kestämätön. Vuoropuhelua voidaan Suomen oloissa käydä ilman köysillä kiipeilyä ja kettinkejä.
Greenpeacella ei ole tapana vaihtaa ajatuksia kahvikupin ääressä, vaan se harjoittaa suoraa ja näyttävää toimintaa. Monet kyseenalaistavat, voiko liikettä edes pitää kansalaisjärjestönä muun muassa varainhankintaan liittyvän salakähmäisyyden takia.
Hautalaa moitittiin matkan varrella siitä, ettei hän puuttunut valtionyhtiöiden tekemisiin, vaan vetosi siihen, ettei voi vaikuttaa yhtiöiden operatiiviseen toimintaan. Viimeistään Arctia Shippingin tapaus osoittaa, että vaikutusvaltaa on, jos sitä vain halutaan käyttää.
Lopputulos joka tapauksessa on, että luottamus Hautalaan mureni toistuvissa kohuissa. Hän alkoi olla paha rasite niin hallitukselle kuin omalle puolueelleen. Vihreät joutui uhraamaan yhden kokeneimmista poliitikoistaan, ettei koko puolue joudu lähtemään hallituksesta.
Pääministeri Jyrki Katainen (kok.) kauhisteli aiemmin poliittista ohjausta rikosilmoituksessa, mutta tyytyi perjantaina pitämään eron syynä julkisuuteen annettuja virheellisiä tietoja.
Hautalan välttämätön ero vaikuttaa tervehdyttävästi poliittiseen kulttuuriin. Läntiseen demokratiaan kuuluu se, että ministeri kantaa vastuun ja eroaa, jos töppäilee. Ja sillä sipuli.
Vihreiden ja Greenpeacen läheinen suhde koki kolauksen. Myös muiden puolueiden on syytä tarkastella suhteidensa tiiviyttä kansalais- ja etujärjestöihin.