Yritysten ja Eviran välille on syntynyt syvä epäluottamus, joka maksaa työpaikkoja ja vientituloja.
Osa uusista yrityksistä lannistuu jo perustamisvaiheessa byrokratiasta. Osa pohtii muuttoa ulkomaille. Viranomainen myöntää luottamuspulan, mutta näkee tilanteeseen syytä myös yrityksissä.
– Tämä on aivan keskeinen este uuden yritystoiminnan ja uusien tuotteiden luomiselle, kuvailee luonnontuotealan valtakunnallinen toimialapäällikkö Anne Ristioja Lapin ely-keskuksesta.
Taustalla on pohjimmiltaan yksinkertainen kysymys: mitä luonnonkasveja saa jalostaa elintarvikekäyttöön.
Kysymykseen on periaatteessa yksinkertainen vastaus. Luonnonvaraisia kasveja saa jalostaa ruuaksi ja juomaksi, jos niitä on perinteisesti käytetty näin. Uusille kasvielintarvikkeille on sen sijaan hankittava viranomaisilta EU:n uus-elintarvikeasetuksen mukainen hyväksyntä.
Käytännössä asia on monimutkaisempi. EU:n asetus tuli voimaan 1997, kun EU:ssa huolestuttiin kloonatun Dolly-lampaan kaltaisten uusien elintarvikeainesten mahdollisista terveysriskeistä.
Luonnontuotealan edustajien mukaan Suomessa kukaan ei osannut ajatella, että asetusta alettaisiin soveltaa myös perinteisesti ravintona käytettyihin luonnonkasveihin. Alan käsityksen mukaan Evira kiristi valvontaa tältä osin vasta muutama vuosi sitten.
Jos Evira tulkitsee tuotteen uuselintarvikkeeksi, yrityksen on haettava sille virastolta markkinointilupa.
Pelkät viranomaismaksut nousevat yli 5 000 euroon, minkä lisäksi yrityksen on todistettava tutkimuksin, että sen tuote on turvallinen. Siitä tulee lisää kustannuksia.
Luonnontuoteyritykset ovat Suomessa pieniä tai vasta aloittelevia. Ne eivät haluaisi ottaa tuhansien tai kymmenientuhansien eurojen riskiä uuselintarvikeluvasta, joka ei välttämättä mene läpi. Siksi lupa jää yleensä hakematta ja tuotekehitys kesken.