"Olen kovin kyllästynyt tähän terveysauktoriteettien harrastamaan virheellisen tiedon jakamiseen. Voisiko Kalevan toimitus käyttää yhtään enempää lähdekritiikkiä?" Tämä sähköpostiini tullut lukijan palaute kertoo osuvasti tämän hetken ilmiöstä Suomessa.
Palaute koski Kalevassa ollutta ravitsemusjuttua. Pyysimme lukijoilta kysymyksiä ruoasta, ja etsimme niihin vastauksia asiantuntijoiden avulla.
Ruoan terveysvaikutuksia koskeviin kysymyksiin vastasivat Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen pääjohtaja Pekka Puska, vähähiilihydraattiseen ruokavalioon perehtynyt erikoislääkäri Antti Heikkilä ja kliinisen ravitsemustieteen dosentti Ursula Schwab.
Palautteen antanutta lukijaa ärsyttivät nimenomaan Puskan ja Schwabin vastaukset. Ne olivat kuulemma täyttä potaskaa, vaikkakin esimerkiksi Itä-Suomen ylipistossa työskentelevä Ursula Schwab on julkaissut lukuisia tutkimuksia ravinnon terveysvaikutuksista ja on mukana laatimassa uusia pohjoismaisia ravitsemussuosituksia.
Lukijan palautteen mukaan hän on kuitenkin terveysauktoriteetti, eli vapaasti suomennettuna "liian pätevä vastamaan tuntemansa alan kysymyksiin".
Nykyään vallalla tuntuu olevan näkemys, että maallikko on paras asiantuntija vastaamaan terveysväittämiin.
Yksittäisen ihmisen kokemusta arvostetaan enemmän kuin asiantuntijan yhteenvetoa tieteellisistä tutkimuksista.
Luottamus terveysalan asiantuntijoihin horjuu muutenkin.
Dokumenttiohjelma väittää, että lääketeollisuus on luonut tauteja, joihin höynäytetyt hölmöt syövät turhia lääkkeitä.
Kun lääkäri esittää julkisesti huolensa sydänpotilaista, jotka ovat lopettaneet tarpeellisten kolesterolilääkkeiden syönnin haittojen pelossa, lääkäri saa niskaansa kritiikkiryöpyn: hänellä on kytköksiä lääketehtaisiin.
Vihjaillaan, että lääkärit, viranomaiset ja lääketeollisuus ovat salaliitossa keskenään. Tavoitteena on saada tyhmä kansa ostamaan, jotta lääketehtaiden omistajat rikastuvat. Monen peräänkuuluttama maalaisjärki tuntuu todellakin kadonneen suomalaisilta.
Tietysti on turhaakin lääkitystä, mutta kaikki lääkitys ei ole turhaa, ei edes kaikki kolesterolilääkitys.
Kaikilla lääkkeillä on haittoja, mutta usein hyödyt ovat haittoja suuremmat. On tauteja, jotka eivät ilman lääkkeitä parane ja ihmisiä, jotka eivät ilman lääkkeitä elä. Terveen on helppo suhtautua lääkkeisiin ylimielisesti.
Sikainfluenssarokote Pandemrixin aiheuttama narkolepsiakohu lisäsi pelkoa rokotuksia kohtaan. Rokotetutkimusten suosio on hiipunut. Miten käy Suomen hyvän rokotuskattavuuden?
Terveydenhuollon ammattilaistenkin mielipide rokotuksista vaihtelee. Olen kuullut jopa hoitajan suusta väitteen, ettei astmaa sairastava lapsi tarvitse kausi-influenssarokotetta, vaikka hän kuuluu influenssan riskiryhmään.
Terveyskeskustelussa vallitsee "antaa kaikkien kukkien kukkia" -periaate. Lehtijutuissa yksinkertaiseenkin asiaan pitää saada tasapuolisuuden nimissä vastaajiksi eri näkemyksiä omaavia tahoja.
Tämä on toki oikein, vaikka se hämmentääkin. Kehen voi enää luottaa, kun jopa saman koulutuksen saaneet ihmiset puhuvat ristiin?
Välillä on tietysti hyvä kyseenalaistaa itsestäänselvyyksiä ja tuoda esiin vaihtoehtoisia näkemyksiä. Totuuskin muuttuu.
Kaikki terveysasiat eivät kuitenkaan ole mielipidekysymyksiä. Joihinkin kysymyksiin on vain yksi oikea vastaus.
Oman kokemuksen lisäksi kannattaa luottaa asiantuntijaan. Viethän autosikin remontoitavaksi hyvälle autonkorjaajalle etkä esimerkiksi jääkaapin myyjälle.
Näinä päivinä tosin ei voi olla enää varma siitäkään, onko asiantuntija oikeasti asiantuntija vaiko sittenkin valeasiantuntija.