Ihmisten luottamus rahankeräyksiin halutaan palauttaa lainsäädäntöä selkeyttämällä ja viranomaisten valvontaa parantamalla. Rahankeräyslainsäädännön uudistamishankkeen ohjausryhmä jätti torstaina esityksensä rahankeräyslainsäädännön uudistamisen peruslinjauksiksi sisäasiainministeri Kari Rajamäelle.
Sisäasiainministeriö asetti kesällä 2002 rahankeräyslainsäädännön uudistamishankkeen, jonka tehtäväksi annettiin tehdä ehdotus lainsäädännön uudistamisen peruslinjauksiksi kevääseen 2003 mennessä ja luonnos hallituksen esitykseksi kevääseen 2004 mennessä.
Hankkeen ohjausryhmä esittää juuri valmistuneessa linjausraportissaan, että uudessa laissa määriteltäisiin täsmällisesti, mitä rahankeräyksellä tarkoitetaan. Laissa pitäisi selkeästi erotella rahankeräykset muusta yhdistysten harjoittamasta varainhankinnasta, esimerkiksi kaupankäynnistä. Varoja luovuttavalle olisi aina selkeästi kerrottava, mistä varainhankinta-toiminnasta on kysymys.
Ohjausryhmä esittää, että rahankeräys määriteltäisiin toiminnaksi, jossa yleisöön vetoamalla kerätään vastikkeetta rahaa yleishyödyllisiin tarkoituksiin. Rahankeräystä määriteltäessä tulisi myös yleisöön vetoaminen määritellä. Uskonnollisen yhdyskunnan julkisen uskonnonharjoituksen yhteydessä siihen osallistuvien keskuudessa suorittama kolehdin kanto jätettäisiin edelleen lain soveltamisalan ulkopuolelle. Merkkipäivähaastattelujen ja kuolinilmoitusten yhteydessä muiden tahojen hyväksi tapahtuva vetoaminen olisi sallittua. Ketjukirjeen tavoin toimeenpantavien rahankeräysten kielto sen sijaan halutaan säilyttää rahankeräyslaissa.
Laissa tulisi myös määritellä ne yhteisöt, jotka voivat saada luvan rahankeräykseen. Luvan voisi saada Suomessa rekisteriin merkitty yleishyödyllinen yhteisö tai säätiö. Luvan voisi saada varojen keräämiseksi yleiseen sosiaaliseen, sivistykselliseen tai aatteelliseen tarkoitukseen taikka yleiseen kansalaistoimintaan. Toiminnan yleisyys/yleishyödyllisyys määriteltäisiin laissa. Rahankeräyslupa annettaisiin enintään kahdeksi vuodeksi.
Ohjausryhmä esittää, että viranomaisten valvontaa tulisi nykyisestään parantaa siten, että lupahakemukseen tulisi aina liittää yksityiskohtainen varojen keräys- ja käyttösuunnitelma. Keräyssuunnitelmasta olisi ilmettävä muun muassa eri keräystavat, niiden käytöstä aiheutuvat kustannukset, mahdollinen ulkopuolisen keräyksen toimeenpanijan käyttö ja sen käytöstä syntyvät kustannukset sekä arvio eri keräystavoilla saatavista keräysvaroista. Varojen käyttösuunnitelmasta tulisi ilmetä muun muassa yksityiskohtainen selvitys, mihin ja milloin kerättyjä varoja on tarkoitus käyttää.
Lupaviranomaisen roolia tulisi myös kehittää ja antaa lupaviranomaiselle riittävät resurssit ja toimivaltuudet tehokkaaseen lupaharkintaan ja mahdollisuuteen valvoa sitä, että keräyksellä saadut varat todellisuudessa käytetään keräysluvassa mainittuihin käyttötarkoituksiin. Lupaviranomaiselle tulisi antaa mm. mahdollisuus laajaan taustaselvityksen hankkimiseen kerääjästä ja mahdollisesta ulkopuolisesta keräyksen toimeenpanijasta. Lupaan tulisi voida asettaa myös erityisehtoja ja kutakin rahankeräystä varten olisi avattava erillinen rahankeräystili.