Olen käynyt pienestä pojasta lähtien sankarivainajan haudalla, joka on enoni hauta Yli-Iin kirkkomaassa. Hauta on nuoren miehen, jolla oli kaikki edessä elämässä, mutta hänen tehtäväksi tuli taistella pienen Suomen ja meidän tulevien sukupolvien puolesta.
Mietin jo hyvin nuorena, että miksi näin. Miksi hänelle ei annettu mahdollisuutta pidempään elämään?
Mikä voima sai hänet lähtemään muiden nuorten miesten mukana puolustamaan omaa syntymämaata?
Yritän asettua enoni asemaan ja miettiä, että mitkä olisivat tänä päivänä ne arvot ja asenteet, jotka saisivat nuoren naisen tai miehen puolustamaan nykyistä isänmaatamme.
Muistan erittäin hyvin, kun itsenäisyyspäivän Linnan juhlassa useampi vuosi taaksepäin toimittaja kysyi eräältä haastateltavalta, että mikä on se tekijä, joka Suomessa on hienointa ja arvostettavaa. Haastateltava vastasi yhtään empimättä, että ”kyllä se on rehellisyys – rehtiys”.
Minun oli helppo yhtyä tähän mielipiteeseen.
Rehellisyyteen sitoutuu valtavan paljon asioita, kun sitä alkaa oikein miettimään. Yksi sellaisista asioista on luotettavuus - luottamus.
On äärettömän merkityksellistä, että voimme joka päivä herätä sellaisessa yhteiskunnassa, jossa kaikki asiat toimivat sääntöjen mukaisesti ja ihmiset voivat erittäin suurella todennäköisyydellä luottaa toisiinsa ja yhteiskunnan rakenteisiin.
Luottamus ei ole toisaalta pysyvää, vaan se on aina hankittava uudelleen ja uudelleen. Kun luottamuksen kerran menettää, sen takaisin saamiseksi tulee tehdä valtavan paljon töitä.
Luottamus on vapauden hyvä hedelmä. Kun vapautta käytetään väärin, ei synny luottamusta ja se särkyy. Elämme vapaassa maassa, jossa yksilöllä on vapauksia olla ja tehdä melkein mitä haluaa, kunhan ei toiminnallaan rajoita muiden vapautta ja rauhaa.
Näin kuuluu ollakin, mutta totta kai järjestäytyneessä yhteiskunnassa tähän oleellisesti liittyy myös rajoitteita ja velvollisuuksia, josta kannattaa pitää kiinni, sillä ne lisäävät luottamusta yhteiskuntaamme ja sen toimintaan.
Viime päivien uutisten mukaan on luottamustamme toisiin ihmisiin koeteltu todella paljon, ja tätä vahvaa luottamustamme on käytetty härskisti hyväksi.
Näin ei voi jatkua, vaan meidän tulee pitää kiinni yksilön ja yhteiskunnan tasolla omista arvoistamme ja asenteistamme toisia ihmisiä kohtaan. Kukaan ei voi olla, eikä saa olla kenenkään alistettavana ja hyväksikäytettävänä.
Olisiko näissä meidän nykyisissä arvoissamme ja asenteissamme siis mitään puolustettavaa? Mielestäni on ja erittäin paljon.
Kyllä luottamukselle, rehtiydelle, vapaudelle ja toisen ihmisen kunnioittamiselle ja ihmisarvolle on annettava niin suuri arvo, että niiden vuoksi kannattaa suomalaista yhteiskuntaa puolustaa.
Meidän ongelmamme tahtoo olla vain se, että emme näe tätä kaikkea hyvää, mitä meillä edessämme on ennen kuin sen menetämme.
Pekka Sakari Niemelä
insinöörimajuri evp. (ilmavoimat)
Oulu
Lue lisää lukijoiden mielipiteitä päivän Kalevasta!
Näin lähetät mielipidekirjoituksen Kalevaan.