Kataisen hallituksen on pakko kyetä kertomaan jo, millä keinoin hyvinvointivaltion rakenteita uudistetaan. Muuten luotto loppuu niin kotimaassa kuin ulkomaisilta luokittajiltakin.
Pääministeri Jyrki Kataisen (kok.) hallitus on kovan paikan edessä. Sen on kyettävä tämän viikon perjantaina esittelemään keinot, joilla elokuun budjettiriihessä päätetty rakenneuudistus aiotaan toteuttaa.
Ellei hallitus pysty tähän, siltä menee luotto niin kotimaassa kuin ulkomaillakin. Kotimaassa usko hallituksen taitoon tehdä kovia ratkaisuja epäilyttää jo muitakin kuin oppositiota. Kansainväliset luottoluokittajat puolestaan katsovat haukansilmin, kykeneekö Suomi tekemään päätöksiä. Ellei, kolmen A:n luottoluokitus on vaarassa laskea.
Kataisen hallitus on tähänastisen taipaleensa aikana onnistunut pysymään kasassa rimaa hipoen -ratkaisuilla. Viime tingassa on löydetty keinot, joilla kriisi on saatu puretuksi tai ainakin siirretyksi tuonnemmaksi.
Hallitus on askarrellut rakenneuudistuksen kimpussa koko ajan, mutta kouriintuntuvat päätökset antavat odottaa yhä.
29. marraskuuta on merkitty kalentereihin ajankohdaksi, jolloin julkisen talouden kestävyysvajeen poistamiseen tähtäävä rakenneuudistus muuttuu julistuksesta konkreettisiksi toimenpiteiksi. Tuolloin pöytään on lyötävä ohjelma keinoista, joilla palvelut pelastetaan konkurssilta.
Hallituspuolueissa ei pitäisi olla epäselvyyttä siitä, missä mallissa julkinen talous makaa. Uudistuksen tarkoituksena on muuttaa rakenteita niin, että palvelut voidaan turvata tulevaisuudessa.
Muutos on vaikea, eikä siitä sada tekijöille pelkkää kiitosta. Ensivaiheessa häviäjiä on paljon ja porua riittää. Harvalla on kykyä katsoa vuosien päähän ja ymmärtää sitä kautta muutoksen välttämättömyys.
Uudistuksen tekee vaikeaksi se, ettei helppoa tietä ole. Miljardien eurojen menoleikkaukset koskettavat hyvinvointivaltion perusrakenteita.
Halutaan tai ei, rakennemuutos iskee julkisia varoja eniten syöviin sosiaali- ja terveystoimeen sekä opetukseen. Jos halutaan saada suuria säästöjä, näiden palveluiden järjestäminen pitäisi kyetä muuttamaan nykyistä taloudellisemmaksi ja tehokkaammaksi.
On itsensä pettämistä luulla, että vaadittavat säästöt voidaan ottaa pelkästään hallintoa karsimalla.
Suuria odotuksia on ladattu hallituksen sosiaali- ja terveyspalveluiden (sote) uudistamiseen. Työ on edennyt niin nihkeästi, että on suoranainen ihme, jos siitä saadaan apua tähän hätään.
Rakenneuudistus panee hallitusyhteistyön koetukselle, siksi erilaisia painotuksia puolueilla on.
Vasemmistoliitto oli jo vähällä ottaa hatkat hallituksesta. Tyytymättömyys on synnyttänyt sen sisälle merkittävän opposition, joka näkyy ja kuuluu.
Helppoa hallituksessa ei ole pääpuolueillakaan. Sekä kokoomuksessa että sosiaalidemokraateissa aletaan olla kärsimättömiä siihen, ettei hallitus osaa tehdä päätöksiä.
Jos hallitus vielä tästä kiemurtelee kykenemättä ratkaisuihin, työntää se suuria asioita jo seuraavan hallituksen syliin. Se on vastuun pakoilua.