Valtionyhtiöiden hallintoneuvostojen jäsenyyksistä näyttää tulleen monelle kansanedustajalle sievoinen palkanlisä. Kyse on rahasammosta, kun pelkästä jäsenyydestä maksetaan kiinteää kuukausipalkkiota ja varsinaisista kokouksista vielä erikseen.
Muhkeita tuhansien eurojen palkkioita on maksettu, vaikka useat hallintoneuvoston jäsenet eivät ole osallistuneet kokouksiin tai ovat osallistuneet vain satunnaisesti. Poissaoloja on selitelty muilla kiireillä ja velvollisuuksilla. Herääkin kysymys, miksi hallintoneuvoston paikka on otettu vastaan, jos muut, epäilemättä tärkeämmät, velvollisuudet estävät osallistumisen.
Hallintoneuvostopaikan houkuttavuutta lisää se, että ylimääräinen tulo voi olla yhtä suuri kuin pieni- tai keskituloisen palkansaajan vuosiansio. Erona on vain se, että palkansaaja joutuu tekemään työtä palkkansa eteen, mutta kansanedustaja voi kuitata kokouspalkkiot jopa pelkällä poissaololla. Onneksi nämä ääritapaukset ovat harvinaisia.
Hallintoneuvostot haiskahtavat poliittisen rälssin etuoikeuksilta ja sitä myöten rakenteelliselta korruptiolta. Hallintoneuvostojärjestelmä on jäänne menneiltä ajoilta ja edustaa nykyisellään lähinnä maan tapaa, jossa oikeustaju on hämärtynyt sulle-mulle -politiikaksi, jossa sidonnaisuuksia peitellään ja jäävääminenkin saattaa jäädä hoksaamatta. Hallintoneuvostopaikat ovat poliittisia läänityksiä, jotka jaetaan tarkasti eduskunnan poliittisten voimasuhteiden mukaan.
Epäilemättä yritykset toivovat, että hallintoneuvostojärjestelmällä kansanedustajat sitoutuvat samalla antamaan niille legitimiteettiä ja eräänlaisen yhteiskuntatakuun.
Omistajan ja valtio-omisteisen yhtiön keskustelukerhoista ei toisaalta ole haittaakaan, sillä vuoropuhelu on aina hyvästä. Valtiolla kuitenkin on jo toimiva valtion omistajapolitiikka ja omistajaohjausjärjestelmä. Valtioneuvoston kansliassa on omistajaohjausosasto ja hallituksessa on omistajaohjauksesta vastaava ministeri.
Hallintoneuvostot ovat kansanedustajille kuitenkin rakkaita. Nykyiset hallituspuolueet ovat pitäneet tiukasti kiinni niistä, vaikka omistajaohjauksesta vastaava ministeri Jyri Häkämies on kahteen otteeseen yrittänyt lakkauttaa edes valtio-omisteisten pörssiyhtiöiden hallintoneuvostot.
Valtiolla on merkittäviä osakeomistuksia 60 yhtiössä. Hallintoneuvosto on 11 valtioenemmistöisessä yhtiössä. Näistä kolme on pörssiyhtiöitä, joista Fortumissa ja Neste Oilissa on vielä vanhanaikaiset hallintoneuvostot. Kansanedustajien tiedonsaanti ja -tarve valtionyhtiöistä on järjestettävissä kevyemmälläkin rakenteella kuin hallintoneuvostojärjestelmällä.
Poliitikot ovat viime aikoina onnistuneet puhkomaan monta lommoa kansalaisten oikeustajuun. Politiikan keskeiset tekijät ovat ajautuneet skandaalista toiseen. Ei siis ihme, että politiikkavastaisuus kukoistaa ja populismi valtaa alaa. Poliittinen järjestelmä on vakavassa murroksessa, ja seuraavissa eduskuntavaaleissa voidaan kokea suuria yllätyksiä.