Mare Botnicum -kirjassa ja tulevassa dokumentissa on mukana myös kirjailija, novelisti Joni Skiftesvik. Hän sai Boris Erssonilta yhteydenoton jo viitisen vuotta sitten ja sen jälkeen hän on purjehtinut Erssonin kanssa sekä Suomen että Ruotsin puolella.
Jonille itselleen Oulun merellisyys ja Perämeri ovat tärkeitä asioita, onhan hän itsekin purjehtinut koko ikänsä.
"Meri on tuonut minulle valtavasti ystäviä, tarinoita ja muistoja. Järvipurjehdus ei ole koskaan innostanut", Skiftesvik sanoo.
Myös Joni on seurannut kiinnostuneena Oulussa käytävää merellistä keskustelua.
"Siihen kuuluu asioita, jotka olisi kiireellisesti toteutettava. Esimerkiksi olisi heti luovuttava Toppilan sataman turhasta siltahankkeesta. Se on mielestäni järjetön hanke, joka maksaa liikaa, ja jota kukaan ei tarvitse."
"Toinen asia, joka pyörii mielessäni, on perinnepurjealus. Raahessa, Pietarsaaressa ja Kemissä sellainen on jo, mutta meillä ei ole Alpoa vanhempaa alusta, eikä yhtään perinnepurjealusta. Sen ylläpitäjäksi voisi tulla säätiö ja alkuunpanijoiksi it-alan firmat", hän ehdottaa.
"Laiva kuljettaisi Oulua ja oululaisuutta maailman merille", Skiftesvik kiteyttää.
Äventyr med Måsen -kirjassa on Jonin kirjoittama novelli oululaisesta luopioluotsista, Ananias Michelssonista, joka johdatti vuonna 1854 engelsmannit Oolannin sodan aikana vaikeasti purjehdittavan Oulun edustan läpi.
Luotsin omalletunnolle jäivät sataman, tervahovin ja useiden kymmenien laivojen polttamiset. Englantilaisten aikomuksena oli erään selonteon mukaan polttaa myös kasakkakomennuskunnan ja kuvernöörin asuintalot, mutta he suostuivat säästämään ne, jottei vallinnut kova tuuli levittäisi paloa koko kaupunkiin.
Vastineeksi oululaiset joutuivat muonittamaan englantilaiset. Ananias Michelsson lähti tuholaisten matkaan, mutta hirtti itsensä merellä laivan köysiin.