Suhde luontoon ei synny itsekseen vaan kokemusten kautta. Minulle lapsuudessa luonto merkitsi metsää täynnä mahdollisuuksia. Paikkaa, jossa mielikuvitus loi ympärilleni uuden maailman. Metsät, suot, järvet ja vaarat ovat olleet minulle lapsuuteni leikkikenttä.
Aikuisena suhde luontoon on syventynyt. Siitä on tullut paikka rauhoittua ja nauttia olosta. Paikka, jossa on hyvä olla.
Tieto mitä luonnossa saa tehdä, on tullut minulle kotikasvatuksena. Vanhemmat ja isovanhemmat opastivat mitä marjoja saa poimia ja mitkä ovat myrkyllisiä, kuinka kulkea suolla vältellen uppoamisia ja miten huomioida ympäristöään eksymisen välttämiseksi. Samalla opin kunnioittamaan luontoa ja sen voimaa.
Tämän saman opin haluan tuoda omille lapsilleni. Kotimme vieressä avautuu lähimetsiä, joihin eksyminen on pinta-alan vuoksi taitolaji. Nämä metsät kuitenkin mahdollistavat luonnon tutkimisen. Lajitunnistaminen ja sammaleella kulkeminen ovat pienille lapsille elämyksiä.
Suomen luonto ei pysy elinvoimaisena ilman toimia. Meidän on tärkeä turvata eri lajien olemassaolo ja kyse on myös kansallismaiseman säilymisestä. Kaikesta siitä, mitä haluamme jättää tuleville sukupolville.
Marinin hallituksen aikana astui voimaan uusi luonnonsuojelulaki (1.6.2023). Lain myötä esimerkiksi tiukasti suojeltujen luontotyyppien suojelua vahvistettiin. Petteri Orpon hallituksen toimesta vanhojen metsien suojelukriteerit kuitenkin muutettiin ja nyt luonnonmetsiä uhkaavat hakkuut. Päätöksissä on kyse arvovalinnoista.
Esikoiseni oli kesällä mukana itse poimimassa mustikoita. Aikaa vierähti ja sanko täyttyi. Luontosuhde syntyy kokemusten kautta. Tälläkin mustikkareissulla tarkasti kerättiin roskat taskuun ja lisäksi tarkasteltiin erilaisia varpuja.
Lapsi kertasi, että puolukalla on paksut lehdet, mustikalla ei. Tämä kokemus oli yksi askel monista uuden sukupolven luontosuhteen syntymässä.
Sonja Heiskanen
Demarinaisten hallituksen jäsen, Oulun piirin Demarinaisten puheenjohtaja